Huh hellehattua!

Esikoisen pää on kasvanut (yllätys) ja mikään järkevänmallinen hellehattu ei mahdu enää päähän. Edellisen postauksen kuviopuuvillaa jäi sen verran jäljelle, että oikein tarkalla suunnittelulla siitä sai vielä lierihatun. Kaavan pohja on jostain muinaisesta Käsityölehdestä, mutta olen sitä itse hionut. Kuopus käräytti viime kesänä niskansa ja sen jälkeen olen ollut allerginen paljaille niskoille. Kun naperot eivät suostu pitämään aurinkolasejakaan, on hatun tärkeä suojata myös silmiä. Leveä lieri ajaa molemmat asiat - kuten kuvista näkyy.

Unohdin oman hellehattuni Keuruulle viikonloppuna. Löysin keväällä Vaasasta joltain kirpparilta retrotyynyliinan ja se pääsi nyt hatuksi. Vielä siitä riittää ehkä pieni pussukka. Tykkään kuosista kovasti! Lierissäkin on riittävästi ryhtiä, kun siinä on kaksinkertainen tukikangas sisällä. Kukkahattutäti voi taas jatkaa lepatustaan...

Kesävaatteita II

Telkkarissa varoittivat helleaallosta ja se tietää meilläpäin ompelupaniikkia. Meidän koti on oikein hyvällä (tai "hyvällä") paikalla: lounaisrinteessä vailla puiden varjostusta, aurinko paistaa puolestapäivästä iltaan koko asunnon levyiselle parvekkeelle. Täällä on valoisaa, koska parvekkeen katto on tehty valokatteesta - ja ihan hirveän kuumaa. Niinpä trikoovaatteita ei voi kuvitellakaan pitävänsä, jos ulkolämpötila on yli 25. Siispä mekkoilemaan...

Mekot on tehty Juju-lastenvaatekirjan huputtoman huppumekon kaavalla. Koot on 100cm ja 120cm. Pituudeltaan ovat oikein hyvät meidän 95cm ja 115cm neitosille, mutta se leveys! Ainakin tuohon isompaan mahtuisi kaksi tyttölasta. Täytynee vähän tehdä jotain laskosta tuohon miehustaan tai jotain, ettei kolttu ihan putoa päältä. Kankaat ovat Eurokankaasta. Tuo kuviollinen sai meillä suuren suosion, mutta voi pettymystä, kun se olikin loppunut, kun yritin ostaa lisää. Tuli siitä sentään kanttinauhat ja neitihömpötysfrillat.

Haaveilen tekeväni vielä ainakin yhden tällaisen ja värkkääväni sitä varten retrokankaista Juju-kirjan ehdottaman uniikkityykin.

Toinen isoäidinneliöpeitto

Keväällä valmistuneesta isoäidinneliöpeitosta jäi muutama kymmenen neliötä yli, kun rupesin värien suhteen turhamaiseksi. Jämälankoja riitti vielä pariinkymmeneen tilkkuun ja kokosin näistä esikoisen sänkyyn päiväpeiton. Tällä kertaa värit ovat iloisesti sekaisin. Kuopuksen sänkyyn taidan jossain vaiheessa tehdä retrokankaista ompelemalla tilkkutäkin.

Kesävaatteita I

Kesä yllätti. Ensimmäisenä hellepäivänä paljastui karu totuus lasten vaatekaapeilla: esikoinen on kasvanut ulos lähes kaikista kesävaatteistaan. Sopivia t-paitoja jäi hyllyyn neljä eikä niillä oikein pärjää, jos tulee hellekesä. Surautin kolme lisää. Kaava on lehdestä Ottobre 3/2011 ja koko 122 cm. 115cm pitkälle rotevalle tytölle tuli ihan sopivia. Mansikkakangas on ostettu Eurokankaan kilolaarista lähemmäs kaksi vuotta sitten. Kukkapaidan kankaat ovat Myllymuksuilta ja jämäpaloja (keltainen bambujoustofroteeta). Vaaleanpunaisella on vinkeämpi tarina. Mummuni antoi jokin aika sitten (taas) ylimääräisiä kankaitaan, kun ei itse enää juuri ompele. Kasasta löytyi vaaleanpunainen valmiiksi leikattu t-paita. Oli juuri sopiva, vähän vain muotoilin hihoja istuvammiksi, kun mummu oli palat leikannut ilmeisesti vapaalla kädellä (vaatii muuten silmää sekin...). Todennäköisesti kappaleet on leikattu joskus 80-luvulla, kun serkkutyttöni olivat leikki-ikäisiä. Kuva on muutama vuosi sitten Italiasta ostamastani yöpaidasta, joka kutistui pesussa liikaa. Kuva oli kuitenkin hauska, joten sen säilytin.

Vielä pitäisi tekaista vissiinkin hattuja, mekkoja ja pari hametta.

Kierrätystä

Esikoinen on potenut viikon verran vesirokkoa. Pari päivää neiti on ollut jokseenkin kunnossa, mutta rakkuloiden takia on pitänyt olla vielä kotona. Koska neidit eivät tarvitse aivan koko aikaa palveluja, jää leikkejä seuratessa vähän käsityöaikaakin.

Kylpyhuoneemme on ollut vailla ovensuumattoa (sitä, johon jalat pyyhitään pois lähtiessä) koko asumisaikamme eli lähes kaksi vuotta. Huhtikuun Suuressa Käsityölehdessä oli idea Marimekon raitatrikoista tehdystä ryijystä. Meillä on ollut joutilas pala maton alle laitettavaa liukuestettä. Silppusin erinäistä jämätrikoota melkoisen kasan ja solmin suikaleet jonkinmoisilla ryijysolmun yritelmillä liukuesteeseen. Joukossa on ompelujämiä, lasten housua ja paitaa, mummulta ja äidiltä saatua jämätrikoota sun muuta. Monesta kuosista tulee jokin muisto mieleen.

Vielä lisää sytykeruusuja. Ajattelin värjätä nämä elintarvikevärillä punaisiksi, mutta tuli ajatusvirhe. Laitoin steariinin alle kattilaan vettä. Elintarvikevärini on nestemäistä ja se halusi liueta veteen eikä steariiniin. Niinpä siitä ei tarttunut ruusuihin mitään. Ehkä jauhemainen väri liukenisi, jos dippausliemi olisi pelkkää steariinia? Käyttökelpoisiahan nuo on tuollaisinakin.

Pieni muna, iso sielu

Kun ei mitään kovin akuuttia ollut käsityöidelistalla, päätin tehdä jotain höpsöä ja turhaa. Munamiehen huhtikuun Suuren Käsityölehden ohjeella. Novitan Bambujämä riitti kaikkeen muuhun paitsi jalkoihin, jotka piti nyhrätä tosi ohuella puuvillalangalla ja 1,5mm koukulla. Ei minusta kyllä ole niin pieneen syhräilyyn. Mutta tulipa valmiiksi.

Koska Munamies on astunut kennosta suuuureeeen maailmaaaan, ei kennoille ollut enää käyttöä. Askarreltiin käsityökerhossa sytykeruusuja. Idea on aika laajalti tuttu, ohjetta katsottiin mm. täältä:

http://sopulisiankantaa.vuodatus.net/blog/2231820/sytykeruusut-hyva-lahja-sille-jolla-on-jo-kaikkea/

Pohjana oli harmaat kennot ja kynttilät olivat valkoisia, pari violettia ja vähän punaista. Hoksattiin tosin, että seuraavalla kerralla voisi käyttää punaista elintarvikeväriä niin tulisi ihan punaisia ruusuja. Hennon violetteinakin nämä on hienoja.

Ja vielä yksi ihan läheltä.

Esikoiselle on villatakkikin vetoketjua vaille valmiina. Ohjeen mukainen 35cm vetoketju oli just sen 5 cm liian lyhyt, joten takki odottaa kangaskaupassa käyntiä. Höh ohjeelle.

Klara vappen!

Esikoinen pyysi jo kuukausi-pari sitten itselleen olkainhaalareita, kun pikkusiskollakin on. Lupasin tehdä, mutta en saanut aikaiseksi. Nyt päätin ryhtyä toimeen ja haalareiksi jalostui Ikasyriltä tilattu ruskea pilvivelour. Mallia otin edellisen postauksen farkkujen kaavasta (SKL 11-12/09), mutta levensin ja pidensin ja haalarin yläosan tein omasta päästä (tai siis mallia mitaten). Yläosaan laitoin alavaraksi melkein puhkikulunutta lakanaa. Kysyin esikoiselta, haluaako jonkun kuvan. Halusi, itsensä lennättämässä ilmapalloja. En osaa tehdä niin hyviä ihmishahmoja kuin haluaisin, joten etsin piirustuskasasta esikoisen omakuvan ja jäljensin sen. 4-vuotiailla on ihana kädenjälki! Kangasta oli vain 80 cm, joten jouduin tekemään lahkeisiin jatkot.

Tässä yhtenä päivänä valmistui edellisen postauksen Silo-pipon sisarus. Tämäkin on jämälangoista. Nyt on kaikkiin välikausiasuihin mätsäävät hatut.