perjantai 26. heinäkuuta 2013

Hurjastelua

Näköjään kesällä mulla on virtaa yllättävän paljon. Olen rampannut marjametsässä, lukenut kirjoja ja ommellutkin paljon - ja loma vasta alkoi. Eipä siinä, kangasta riittää kotonakin ja kaupasta saa lisää.

Ajattelin, että Käsityölehdessä 7/2013 ollut saunahuppari olisi kiva vaate. Vaikka töihin. Kyllä ei ole. Joustofrotee on Metsolan, mutta tosi paljon lörpömpi kuin aiemmin heiltä tilaamani kuviolliset joustofroteet. Kangas venyi ja vanui saumurin alla (ja ompelukoneessa vielä enemmän) ja lopputulos muistuttaa lähinnä kylpypyyhettä. Höh! Kun olisin niin tykännyt tästä... Ehkä pitäisi yrittää tehdä toinen versio vaikka Kestovaippakaupan joustocollegesta. Kietaisuosien reunatkin lörpöttivät niin pahasti, että jouduin tikkaamaan osat yhteen. Pipon tein tehostekankaasta, se sopii onneksi syystakin väriinkin (jaahas, kuvan perusteella näköjään meillä pompitaan sohvalla). Pidän hupparia kotona ja mukava se on, mutta ruma kuin mikä.

Koulunaloittaja kävi parhaan kaverinsa nimipäivillä. Olin miettinyt jo jonkin aikaa "kaveripipoja" ja nyt oli hyvä hetki käyttää kuopuksen paidaksi tarkoitettu Itävallan ihme siihen. Kuopus luovutti paitakankaan pipoiksi vain sillä ehdolla, että saa itsekin samanlaisen. Kirjainapplikoinnit sentään auttavat erottamaan, mikä on kenenkin.

Kun esikoinen sai puhelimen ja pussin, piti kuopuksenkin saada leikkipuhelimeensa pussi. Tuli hieno, minusta hienompi kuin esikoisen.
Esikoiselle liivimekko mäykkyvelourista. Edellinen mekko oli liian leveä, tästä tuli turhankin slim. Keskimäärin ihan hyvä siis...
Ja vielä rätei. Niiden tekeminen on palkitsevaa, sillä jämämateriaalit löytyvät itseltä (leikisti ilmaiseksi) ja maksavat kaupassa kuitenkin jonkin verran (joskin aiheesta, tottakai työ maksaa). Mutta siis että ompeluharrastuksesta on vaihteeksi jopa hyötyä.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Mammutti

En minä pääse ikinä blogissa ajan tasalle, jos en tee mammuttipostausta. Tässä sellainen.

Tein kesäkäyttöön pari lyhythihaista tissistä lisää. Kaava on s-koon, poistin vyötärökaitaleen ja lyhensin helman pituudesta reilun 10cm. Hihaan lisäsin leveyttä 2cm ja kietaisuosan reunaankin taitaa olla lisätty sentti puolelleen. Kangasvalinnat olivat tällä kertaa onnistuneita ja mieluisia eli tähtijoustofroteeta ja ihanaa oranssia soulbird:iä. Ovat olleet muutaman viikon olemassaoloaikansa koko ajan joko päällä tai pyykkikorissa.
Tein omalle puhelimelleni "lenkkipussin", jonka saa käsivarteen kiinni. Trikoota ja kiinnitys tarranauhalla. Ompelin toiselle puolelle pätkän kuminauhaa hihnan sisälle, saapa nähdä napakoittaako tarpeeksi vai rupeaako pussi valumaan lenkin edetessä. Isompi lapsi sai oman puhelimen olosuhteiden pakosta ja pitihän sillekin pussi ommella. Sekä äiti että tytär ovat tyytyväisiä. Nimilapun ompelin kaulahihnan kiinnityskohtaan läpän taakse. Tosin vaaleasävyinen trikoo ei ehkä ollut paras mahdollinen materiaalivalinta - pussi on jo melkoisen harmaa, koska sitähän pitää roikottaa joka paikassa eli mm. hiekkalaatikolla.

Lisää kääntölippiksiäkin syntyi. Ompelin näihin pienet pätkät kuminauhaa taakse saumanvaraan ja istuvat paremmin kuin kuminauhattomat. Sen verran väsyneinä näitä tein, että lippojen tukikankaiden kanssa tuli hötkyiltyä (eli silitin tukikankaat yhteen kankaiden nurjat puolet vastakkain) ja sen vuoksi olikin pakko hoitaa lipan reuna trikookanttauksella. Hyvin silti pelittää. Ei ole liian raskas eli tukikangas jaksaa kyllä, tosin laitoin kaksipuoleista tukikangasta molempiin kankaisiin eli sitä on kaksi kerrosta päällekkäin. Kruunukuvioisia tuli kaksi ja joutsenkuvioisia yksi.