keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Neiti mansikka


Tässä on neiti mansikka. Hätäisesti eilen otin kuvat ja sen takia alla olevat vaatteet on ihan järkky yhdistelmä manskulle ja mannekiinilta valuu sitäpaitsi räkä... Tuli myös todettua, että aika usein ompeluohjeiden tietylle ompelujärjestykselle on jokin syy. Tein ompelun omasta päästäni ja sen huomasi. Pari kertaa piti purkaa ja yksi päärmesauma piti tehdä kolmessa osassa olkaimien takia. Onneksi lopputulos on hieno. Ainoa harmittava asia on vain se, että neiti on niin uhkaavan räkäinen ja röhäinen, että ellei ihmeitä tapahdu, naamiaiset jäävät väliin. (Ja vielä lopuksi purnausta siitä, että miksei tämä ohjelma voi laittaa kuvia samalle tasolle vaan ne pitää olla tuollain rumasti vähän eri kohdilla. Mur.)

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Flunssaputken ratoksi

Puuh, lapset on sairastaneet flunssia ja korvatulehduksia reilun kuukauden putkeen. Jotta oma pää kestäisi neljän seinän sisällä oloa ja risaisia öitä, pitää saada tehdä jotain, kuten käsitöitä. Järjetöntä kyllä, koska sairaanhoitokin vie normaalia enempi aikaa. Tätä ilmiötä en ymmärtänyt lainkaan aikana ennen lapsia, mutta nyt on alkanut valjeta.

Jyväskylästä Pienten Päiviltä ostin Lucca-merinovillaa Titityyn pöydästä. Siitäpä sitten Martalle villahousut. Ohjeen pohjana oli Curly purly-ohje koossa L, mutta vähän sovelsin itse. Lanka on ihanan pehmeää ja helppoa neuloa. Pesee hahtuvan 100-0, hahtuva on karkeaa, lähmäistä ja katkeilevaa. Reilu 100g olisi Luccaa vielä jäljellä, saa nähdä yritänkö tehdä norjalaisen vauvamyssyn vai jotain muuta.


Martan ulkohaalarin jälkeen piti saada tehdä jotain aivotonta ja helppoa. Rakas 10 vuotta vanha Nalle Puh-pussilakanani repeytyi rikki. Toisesta puolesta ompelin ihanan pehmoisia nenäliinoja. Niitä kun kuluu tällä hetkellä aika paljon meillä. Oli varsin terapeuttista ommella vaan niin lujaa kuin uskaltaa eikä tarvinnut stressata, tuleeko minkä kokoista ja suoraa vai mutkaista.

Emilialla on vapunaatoksi kutsu naamiaisiin. Uusimmassa Käsityölehdessä oli onneksi naamiaisasujen kaavoja. Selitin Emilialle, että naamiaisissa esitetään jotain ja esittelin, mitä lapset kuvissa esitti. Kysyin sitten, mitä Emilia haluaisi esittää ja vastaus oli hyvin selkeä: "Minä haluaisin esittää mansikkaa!" Onnekseni mansikka-asu oli kaikista helpoin (eli nopein) toteuttaa. Virkkasin pipon (omasta päästä, kuten näkyy, hehheh) ja neuloin vielä lehtisen kannan. Parin purkamisen jälkeen tuli jopa oikean kokoinen. Vielä pitäisi kasata loppuun itse iso mansikka. Pari saumaa, kumpparikujat ja se on siinä. Tai pitäisi olla...

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Martan Reimatec-haalari







Menipäs kuvat outoon järjestykseen, itse asiassa ne pitäisi olla käänteisessä järjestyksessä. Kun ei viitti opetella, ei myöskään osaa. Noniin, siis tuskien kanssa tehty rätti on nyt valmis. Hintana oli murtunut varvas, pari palovammaa, rutkasti aggressiota ja pari pientä perheriitaa. Eli ei olisi kannattanut lähteä tekemään. Liian vaikea oli. Ratkaisuna oli tehdä hitaasti ja mahdollisimman huolella, tarvittaessa korjaillen. Muutama sauma pitikin purkaa. Saumateippi on täysin from hell ja laminoidun kankaan ompelu ei koneelta oikein suju. Saati sitten kuminauhan, kuten tuo yksi kuva osoittaa (onneksi oli hihansuukuminauha, joka jäi kujaan piiloon). Ihan piruuttani laitoin myös kuvan nurjalta puolelta. Aika siisti. Tosin sehän ei ole se oikea nurja puoli, joka jäi kerrosten väliin ja joka on ihan kiitettävän ruma. Huomioikaa myös niskassa oleva Made in Finland-ripustuslenkki. :D

Ylpeä olen, kuitenkin. Jatkossa taidan pitäytyä yksinkertaisemmissa projekteissa.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Vanhoja töitä, osa 1

Noniin. Tässä aiempia aikaansaannoksia. Ensimmäisessä kuvassa Emilian kaksi tunikaa. Kaavasta ei muistikuvaa, todennäköisesti itse muokattu jostain Käsityölehden kaavasta. Oranssi-ruskea on bambujoustofroteeta, taskut siilibambusta. Taskut piti tehdä pari kertaa, oli sen verran lurppua. Vihreästä mekosta piti tehdä kaula-aukko uusiksi kun tuli liian tiukka. Pääasiassa, että nyt toimii. On rakastamiani molemmille tytöille käyviä mekkoja/tunikoja. Eli käy Martalle mekkona ja Emilialle tunikana. Me&I-tunikat on samalla tavalla käytössä.
Tässä kaksi Martan asua. Siilibambua, etanabambua ja oranssia bambujoustofroteeta. Aika onnistuneita, etenkin nuo puolipotkarit. Ruskeat housut on jostain ikivanhasta (70-luvun?) joustofroteetyyppisestä kankaasta. Hyvät pöksyt nekin. Koko on n.70cm.
Joustofroteiset tunikat molemmille tytöille. Kelpo vaatteita, tosin hihat ehkä aavistuksen turhan leveät ja Emilian versiossa liian pitkät.
Tässä vielä vaippasatoa. Norsuvaipat ovat jo vuoden vanhoja, niitä on muistaakseni 7 kpl. Kaavan olen suurentanut M-kokoisesta sivunepparillisesta Swaddlebees-vaipasta. Olivat Emilialla käytössä vajaan vuoden, nyt Martalla. Muut ovat samaisesta kaavasta vielä isonnettu eli oikeastaan kokoa XXL. Raitavaippoja on 3kpl, omenaisia ja pöllösiä molempia 5kpl muistaakseni. Apinoita on vasta tuo yksi, mutta kankaat on olemassa vielä muutamaan. Kaikissa on sisäpintana coolmaxia, eri väreissä. Ja jos vähän kehaisen niin vaippoja osaan tehdä. Nämä kestävät myös nurjalle katsomisen. On tullut paitsi harjoiteltua ainakin sadan vaipan verran niin on tullut myös huomattua, että pitää tehdä kunnolla, jos aikoo vaippojen kestävän satoja pesukertoja.

Anteeksi mahdollisesti epäsujuva ilmaisu, huomiota varastaa (ihan aiheesta) lattialla juuri ryömimään oppiva kuopus...

Martan fleecehaalari


Pääsiäisenä toin äitini ompelukoneet kotiin lainaksi. Piti ommella pääsiäisenä hullun lailla. Taloyhtiön tilintarkastus ja tyttöjen flunssat ja korvatulehdukset sotkivat suunnitelmat ja vasta nyt olen pikkuhiljaa päässyt koneen ääreen. Tänään valmistui Martalle 80cm fleecehaalari. Samalla kaavalla tulee myös Martan Reimatec-kankainen välikausipuku, joten tämä on myös hyvää harjoitusta ja mitoituksen testausta. Kangas oli niinkin kallis kuin muutaman euron fleecehuopa, joten korkealta ei tarvinnut tippua. Kamalan leveältä haalari näyttää ja isolta muutenkin, mutta suht hyvin onnistui ompelu. Vetoketjun yläreunassa tuli epätarkkuutta (hupun saumat on vähän eri korkeudella), mutta sehän on vain kosmeettista.

Jälkikäteen ajatellen olen tyhymä. Leikkasin nimittäin ne Reimatecin kankaat jo samalla kuin fleecenkin eli kovin isoja mitoituskorjauksia ei voi tehdä. Paree olla sopiva... Seuraavaksi siirryn keräämään rohkeutta Reimateciin tarttumiseen. Pitäisi pelleillä oikein heijastintereiden ja saumateippien kanssa. Kiroilua ja palovammoja tulee varmasti, mutta toivottavasti ei kovin paljoa. Nuppineuloista ja harsimisesta ei kalvokangas tykkää, joten niitä ilman täyt.... saa pärjätä.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Parempia vaatteita



Viikonloppuna ompelin kaksi iltaa. Perjantaina olin liian väsynyt enkä saanut aikaiseksi kuin lähinnä väärin piirrettyjä kaavoja, mutta lauantaina tuli tulostakin.

Vasemmalla kietaisupaita Emilialle, kaava Suuresta käsityölehdestä 4/2009. Helppo ja kiva malli, tykkään erityisesti kujassa kulkevasta nauhasta, jolla voi rypyttää myös kaula-aukkoa nätisti. Oikealla on vakosamettinen liivimekko. Pään- ja kädentiet huolittelin trikookaitaleella, mikä olikin ihan kätevää, vaikka etukäteen vähän epäilytti. Napinläpisysteemejä en osaa tehdä niskaan tyylikkäästi, joten kiinnityksenä on puuvillanauhat. Paita pääsi ensikäytölle heti sunnuntaina Emilian isopapan synttäreillä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Alku aina vaikea

Pari vuotta olen hautonut ajatusta käsityöblogista, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt viimein kokeilen. Onhan se kamalan vaikeaa, kun ainakin puoli tuntia pitää uhrata asian opettelulle. Huh huijaa. Tässä tämä nyt sitten on. Tarkoitus olisi jakaa lähinnä käsitöitä, sisustusta ja ehkä ruuanlaittojuttuja. Henkilökohtaisia vuodatuksia ja lapsiin liittyviä juttuja kirjoitan toisaalle (osoitteen tietää ketkä tietää).

Blogin nimen taustasta vähän. Mulla oli koulukässässä seiska, vaikka tykkäsin käsitöistä ja parhaani yritin. Tai siis tein kuten huvittaa eli pääasia että on kivaa-mentaliteetilla. Harsiminen, nuppineulat ja kaikkinainen nyhräys tuntui (ja tuntuu!) niin turhalta. Samaa harrastan edelleen ja siksipä töitäni ei kannata katsoa sieltä nurjalta puolelta. Tai voi katsoa, mutta ne on ihan kauheita. Sen sijaan oikealta puolelta yleensä ihan kohtuullisia. Sen verran olen kyllä antanut periksi, että jotain vaikeita kohtia olen alentunut harsimaan ja joskus saatan käyttää jopa nuppineulojakin. Sitäpaitsi tuo blogin nimi on ihan hyvä asenne elämään laajemminkin.