Huh hellehattua!

Esikoisen pää on kasvanut (yllätys) ja mikään järkevänmallinen hellehattu ei mahdu enää päähän. Edellisen postauksen kuviopuuvillaa jäi sen verran jäljelle, että oikein tarkalla suunnittelulla siitä sai vielä lierihatun. Kaavan pohja on jostain muinaisesta Käsityölehdestä, mutta olen sitä itse hionut. Kuopus käräytti viime kesänä niskansa ja sen jälkeen olen ollut allerginen paljaille niskoille. Kun naperot eivät suostu pitämään aurinkolasejakaan, on hatun tärkeä suojata myös silmiä. Leveä lieri ajaa molemmat asiat - kuten kuvista näkyy.

Unohdin oman hellehattuni Keuruulle viikonloppuna. Löysin keväällä Vaasasta joltain kirpparilta retrotyynyliinan ja se pääsi nyt hatuksi. Vielä siitä riittää ehkä pieni pussukka. Tykkään kuosista kovasti! Lierissäkin on riittävästi ryhtiä, kun siinä on kaksinkertainen tukikangas sisällä. Kukkahattutäti voi taas jatkaa lepatustaan...