tiistai 24. marraskuuta 2009

Mopo ja kuinka se karkaa...

... monessakin mielessä. Kattokaa ny näitä:
Loppukesästä saamani ompelukone on toiminut ikäänsä ja hintaansa nähden hyvin, mutta yleisesti ottaen ei tarpeeksi hyvin. Hyppytikki lakkasi ehkä pariksi viikoksi huollon jälkeen, sen jälkeen taas pomppii ja rispaannutta ylälankaa jne. Paitsi sinänsä turhauttavaa niin ärsyttää todella epäsiisti työnjälki. Lauantaina aamupäivällä sitten kilahti. Kysyin mieheltä viattomasti ja ohimennen: "Saanks mä lähtee ostamaan ompelukoneen ja ehkä saumurinkin nyt heti?". Vastaus kuului: "No okei, jos tuot mulle viinipullon". Viuh ja tuossa ne on. Mopo eli kone on Husqvarna Viking Emerald 118, oikein hyvänoloinen peruskone (vai peräti keskiluokan kone?). Se on upouusi. Liikkeessä sattui olemaan tuo käytetty Jukin saumuri (baby lock pro line BL-4-838DF) ja se vaikutti ihan hyvältä. Sain nuo mielestäni varsin kohtuullisella kimppahinnalla. Sitten vaan ompelupaikka valmiiksi - sille tuli kätevästi tila, kun työhuonetta kansoittaneet tuplarattaat lähtivät uuteen kotiin.

Pari päivää on sitten testailtu konheita niin, että niskat on ihan jumissa, päätä särkee ja kädet puutuu. Aikaansaannokset seuraavana tylsänä ryppäänä. Aluksi kestotalouspaperia parista kutistuneesta bambuimusta ja esikoisen pesuissa venähtäneestä bambupaidasta. Noissa oli hyvä testailla differentiaalisyöttöä. Tuntui toimivan.

Sitten tilkkutuhoprojektin antia eli niitä nukenvaatteita. Paitoja, leggingsejä, velourhousuja, huppari, mekkoja. Ompelua odottaa vielä joku hame, huppari ja läjä pipoja. Painamista odottaa muutama paita ja mekko. Ja edelleen on tilkkuja ja ideoita. Nukenvaatteisiin jää kyllä koukkuun. Ainoa ärsytys märsytys on se, että hupparissahan pitäisi olla ehdottomasti vetoketju, mutta ei mistään saa 15cm pituisia avovetskareita. Mur. Isoja murheita.

Jossain välissä surautin myös esikoisen huoneeseen sisustustaulut. Ostin Eurokankaasta lasten hauskakuvioista verhokangasta ja erivärisiä lakanakankaita ja applikoin kuviot lakanakankaalle. Pingotin ja niittasin öljyvärimaalauspohjiin. Halapaa, heleppoa ja nopiaa. Vai sanoisko pohojalaanen noin?

torstai 19. marraskuuta 2009

En socka, sockan, sockor, sockorna

Ensimmäinen deklanaatio. Tulee ihan regression till lukio. Gymnasiet.

No, tein unisukat. Kokeilin vaihteeksi kärjestä alkaen, tekniikkana magic cast on. En kylläkään tehnyt pyöröpuikoilla kuin alun, heti kärjen jälkeen vaihdoin tavallisiin sukkapuikkoihin. Lankana oli törsäysihanuus, Titityystä ostettu Fleece Artistin Trail Socks. Aloitin muutama viikko sitten reteesti. Ajattelin, että ehdin hyvään vaiheeseen samalla, kun katson Musta jää-elokuvaa. No, leffan aikana sain nippa nappa kerittyä langan vyyhdiltä kahdeksi samankokoiseksi pallukaksi. Lanka meni siis melkoiseen sotkuun... Monta viikkoa meni vielä neulomiseenkin, kun tein näitä lähinnä telkkarinkatsomis- ja pätkätöinä kaiken muun ohessa. Yllättävän pitkät varret tuli, polveen asti. Jännä muuten, miten toinen sukka on punasävyinen, toinen vihreäsävyinen.

Vielä esimakua tulevasta. Kaappiin on kertynyt säkillinen tilkkuja. Trikoota, joustofroteeta, velouria, puuvillaa, fleeceä... Ihanteellista nukenvaateainetta. Parina iltana olen piirrellyt Käsityölehdistä kaavoja (sekä Babybornin omia että 44-50cm vauvanvaatteita) ja leikannut tilkkuja. Nyt olisi laatikollinen (no aika pieni...) leikattuja vaatteita odottamassa ompelua. Eilen tein kuitenkin ex tempore sateenkaarijoustofroteesta tuollaisen kellohelmamekon. Tuo on jopa ilman kaavoja tehty, mikä olikin yllättävän piristävää. Kun vielä materiaalikin oli periaatteessa jätettä niin ei ollut paineita. Helma on täyskello eli pyöreä kangaspala, jossa on vartalonkokoinen reikä keskellä. Reikään kiinnitin yläosan. Sen leikkasin ensin neliöksi, sitten pyöristin kaula-aukkoa. Hihansuut päärmäsin siksakilla ohuesti ja lopputulos oli perhosmainen. Helmaan ompelin vielä kaitaleen, mutta sitä tehdessä tuli pieni ajatusvirhe ja venytinkin ommellessa väärää kangasta. No ihan hyvä silti. Selässä on tarrakiinnitys ja pääntiellä trikookaitalehuolittelu.

Nukenvaatteita olisi siis tarkoitus tehdä enemmänkin. Meillä on kotona kaksi osittain tulevaa nukenkäyttäjää ja lisäksi joululahjaksi olisi tarkoitus tehdä.

Loppuun vielä huokaus: mä haluaisin saumurin. Se olisi niin paljon nopeampi kuin vanhan ompelukoneen jousto-ommel. Mutta en kai sitä hanki, tulisi ompeluksille aika kova metrihinta. :/

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Ruokalappuja

Esikoinen on näyttänyt olevansa melko lupaavaa pirttihirmuainesta. Kuopus on kuitenkin lyömätön, taitaa äitinsä saada hänestä vielä oivan kilpailijan siinä lajissa. Syöttötuolissa istuu nykyään tapaus, joka kunnioitettavassa 14 kuukauden iässä mylvii "Idze! Idze!". Tietäähän sen, kuinka siistiä idze syöminen siinä iässä on... Ikea on tarjonnut tähän hyvän ratkaisun hihallisen ruokalapun muodossa, mutta eihän ne ole meidän gladiaattoreille mahtuneet kuin joskus puolivuotiaina. Siispä varastin kaavan, isonsin sitä riittävästi ja lisäsin helmaan pituutta ja leveyttä (jotta housut ei sotkeentuisi joka syömisessä). Kankaana on vanha kernivahakangas, jonka poistin käytöstä hiljattain, kun totesin, että sininen sisustuskautemme on nyt förbi. Kanttinauhaa en omista, mutta flanellina kelvottomasta Ikean flanellikankaasta (huovaksi kehtaavat läpyskää nimittää!) saattoi surutta leikata vinokantit. Tarraksi Nanson poistopoistopoistohintaista tummansinistä tarraa ja lopputulos oli melkeimpä (vai melkeinpä??) ilmainen. Hieno saavutus siihen nähden, että olin jo hilkulla tilaamassa Kestovaippakaupan Siilit ja sienet-pul:ia tähän tarkoitukseen.

Mainitaan vielä sekin, että alunperin yritin tehdä lappua pul-tilkuista. Siitä ei kuitenkaan tullut edes hevonpeetä, sillä koneeni ei suostu ompelemaan pul:eja yhteen. Yritin kyllä sitkeästi, mutta tunnelma oli pilalla ja paha mieli.

Lisäsin vielä jälkipostauksena in action-kuvan. Lappu yltää ihan nätisti syöttötuolin leveyteen ja vähän ylikin ja kun syöttötuolin vielä tuuppaa pöytään kiinni niin helma pysyy hyvin paikoillaan. Tosin tukkaan menevää ruokaa ei tämäkään pysäytä, siihen tarkoitukseen pitäisi varmaan laittaa uimalakki...

lauantai 7. marraskuuta 2009

Isänpäiväviikonloppua

Pari pidempiaikaista hanketta (siis ei isoa vaan roikkunutta) saatettu loppuun. Esikoisen elo-syyskuussa aloitettu Pingu-paita on viimein valmis. Painoin Pingut sabluunan avulla ja ne olivatkin yllättävän isotöisiä. Sitten kappaleet piti silittää ja siihenhän meni pari viikkoa. Mä inhoan silittämistä. Ja viimein ommella, se oli helpoin rasti. Ihan kiva tuli, tosin malli oli harmillisen leveä. Ottobre 1/08 oli lähde. Paita on ollut Pingu-fanille mieluinen.

Ostin jo aikaa sitten itseäni varten muutaman tunikakankaan. Oli visio trikoopaidan päällä pidettävästä tunikasta/mekosta/liivihameesta/essusta ja sitä piti koettaa toteuttaa. Onneksi Ottobressa oli kivasti kaavoja. Trikoopaita on tehty Myllymuksujen lycrallisesta trikoosta, kaava Ottobre 2/2006. Tunikan kaava 5/2008 ja pellava Eurokankaasta. Elämäni ekaa kertaa ompelin piilovetoketjun. Eka yrityksellä siitä ei tullut tippaakaan piilo, joten uusiksi meni. Sitten tajusin, että sitä pitääkin vähän käännellä ja sillä oivalluksella pärjättiinkin pitkälle. Vedintä lukuunottamatta ketju on tosiaan piilossa. Kaavojen mitoitus ihmetyttää taas. Trikoopaita on kokoa 44 eikä tiippaakaan iso. Tunika on 42 ja hihoista ja hartioista just hyvä, mutta kainaloista alaspäin piti kaventaa 5 cm leveydestä. Ehkä mä sit oon joku gorillahartia. Ja ilme taas kuvassa karmea. Tai sit vaan näytän oikeasti tuolta ja sillehän taas ei mahda mitään...

Lopuksi isänpäivämuistamiset. Eräältä nettipalstalta sain idean taikataikinaan painetuista jalanjäljistä. Kahden lapsen jäljistä tuli näppärästi sydämet. Paistamiseen meni ikuisuus. Ohjeen mukaan taikina kovettuu 1,5-2 tunnissa, mutta noita pidin uunissa ainakin 7 tuntia plus jälkilämmön. Alkuperäinen ohje oli varmaan pienemmille esineille. Viimeistelystä meinasi tulla fiasko. Hain oikein askartelupaskartelukaupasta lakkaa, jolla lakata tekeleet. Saamani servettilakka näytti siltä kuin olisi rykäissyt räkäklimpin taulun päälle (ylimmäinen sydän). Siispä taktiikka uusiksi. Kankaanpainantavärikin (yläkuva) oli turhan ärjy, joten kaivoin esiin ala-asteelta perityt vesivärit. Niillä tulikin ihan kelpo jälkeä. Tällaiset menevät huomenna vaari- ja isopappaosastolle.