sunnuntai 18. elokuuta 2013

Toinenkin Nelli


Yleensä kankaan tie kaupasta valmiiksi ompelukseksi on pitkä. Tapanani on marinoida kankaita aikansa ennen kuin niistä tulee mitään. Nyt kävi toisin ja kului vain kolme päivää siitä, kun hain nämä kankaat Kestovaippakaupasta siihen, kun ompelukset olivat valmiit. Pikkusiskolle pinkistä muffinikankaasta Nelli Nuudelipään mekko koossa 110/116cm. Pinkkipilkkuinen trikoo oli jäänyt isosiskon muffiniasusta keväällä. Levensin kaikkia kaavanosia taitteelta pari senttiä ja se olikin ihan hyvä niin tuli sopivasti väljyyttä. Tosin ensin kanttasin lyhyet hihat pallotrikoolla, mikä sai hihansuut ihan liian kireiksi, joten vaihdoin kantit resoriin. Lopputulokseen on tyytyväinen sekä ompelija että käyttäjä. Kaupassa muffinikangas tuntui tosi räikeältä, mutta loppujen lopuksi pinkki onkin aika miellyttävä versio, riittävän paljon marjapuuronpunaiseen taittava.

Ja sitten taas mitoitusihmettelyä. Esikoisen trikoopaitaan otin kaavan Rock-X (Ottobre 4/12) koossa 140cm. Hihat tein kaavan pituisina, helmaan lisäsin vähän pituutta. On ehkä vähän leveä, mutta sen kanssa voi elää. Sen sijaan hihat ovat minulle sopivan pituiset. Ymmärtäisin tämän, jos olisin tehnyt omalla "lisätään kasvunvaraa"-ideologiallani, mutta kun en edes tehnyt. Lapsi tosin on vasta 130cm pitkä, mutta ei kai kädet kasva kymmentä senttiä samalla, kun kokonaispituuteen tulee samainen kymppi lisää? Vai ovatko nykylapset vaan gorilloja? Lopuksi vielä pahoittelut todella huonosta kuvien asettelusta. Koneellamme on jonkin sortin nettikriisi ja mikään Bloggerin tukema selain ei toimi. Ainoa toimiva on vanha Opera, joka heittelee kuvat ihan mihin tahtoo, vaikka niitä yrittää kuinka asemoida. Grr!

 

perjantai 16. elokuuta 2013

NN kuin Nelli Nuudelipää


Tein esikoiselle jo keväällä Nelli Nuudelipään mekon (ohje kässälehdessä 4/08), mutta koska ensin laitoin vääränlaisen nyörin kujaan ja odotti pitkään korjaamista, on bloggaaminenkin jäänyt. Tein koossa 134/140cm ja levensin vanhasta muistista hihoja. Ei tosin ehkä olisi tarvinnut. Ensimmäinen nyöriviritys oli joustamaton ja se tuntui heti pahalta päällä. Toisen version tein kuminauhasta ja vain näkyvissä osissa on nyöriä. Kankaiden alkuperää en enää edes muista - olisikohan ollut Lieblingsstückeltä vuoden vanhasta kimppatilauksesta? Tykkään tuosta yhdistelmästä, vaikka onkin hempeämpi kuin Nellin alkuperäinen reipas raita.

Ja sitten edellisen postauksen jatkoksi epäonnistunutta mitoitusta... Metsolan joustofroteesta tein koululaiselle kahdet housut. Kaavana Ottobren 4/12 Ooby Dooby koossa 134cm. Totesin, että samankokoinen kaava kuin kaupan 134cm housut - ja päätin lisätä pituutta, ettei jää heti pieneksi. No jotenkin siinä kävi sitten niin, että kun lisäsin pituutta ja tein vielä käännettävät resorit niin pituuden puolesta nämä mahtuisivat melkeinpä minullekin ja minähän olen 166cm pitkä. Eli taitavat mahtua lapselle useammankin vuoden. Muutoin kaava vaikutti hyvältä, tosin vyötärön resorin vaihdoin kuminauhakujaksi ja samalla lisäsin vähän korkeutta niin ei selkä vilku niin helposti paljaana.

 

maanantai 12. elokuuta 2013

Paitapotpuri

Kuopuksen paitavarasto näytti ankealta. Mekkoja ja tunikoita mukavasti, mutta peruspaitoja vain pari ja nekin siskon vanhoja nyppyisiä tai muuten vaan tympeitä. Väänsin kerralla neljä lisää. Tai no yksi tuli vahingossa. Peurapaidan tein alunperin isosiskolle Ottobre 4/12 Autumn forest-hupparista napatuilla osilla (134cm), mutta leikkasin kapeasta mallista vielä kapeamman ja paidasta piti lyhentää pikkusiskolle sopiva. Metsämies- ja koirapaidat ovat samaisen mallin kokoa 116cm. Selian aurinkojoustofroteisen paidan kaavassa luki Ottobre 1/2010, 122cm eli jokin sen lehden malli oli kyseessä. Huvikseni pistin paidat päällekkäin: vähän tulee kokoeroja, mutta väliäkö tuolla. Toisaalta juuri siksi nautin harrasteluompelusta enkä mielelläni tee muille juttuja kuin lahjoiksi. Hihoihin jäi kääntövara, joten mahtunevat tulevan talven. Kokeilin myös vaivattomampaa tapaa nimikointinauhan kiinnittämiseen, koska inhoan päättelyä. Ompelin sen resorikaitaleen saumuroinnin yhteydessä. Pakollinen virhe noissa raglanpaidoissa taisi tulla siinä, että oletin, ettei pääntielle tarvitse lisätä saumanvaroja. Olis varmaan tarvinnut, kun tuli aika avonaisia. Niin ja katsokaas tuota mattoa, jonka sain. Todellakin, sain. Ihan oikeaa villaa ja moitteettomassa kunnossa, vaikka jo vuosikymmeniä nähnyt. Niin ihana, niin lämmin!



Samalla vielä äidilleni tehdyt synttärionnittelut. Lahja annettiin pussukassa, jonka kylkeen tyttöset piirsivät (kuvassa 4-vuotiaan keiju), pussukka tehty Hipun ohjeella. Korttiin kokeilin tuollaista hassua applikointia. Mekko on tehty äitini teiniajan takista ja hattukankaasta on vanhemmillani ollut lakanat joskus 70-luvulla.