perjantai 24. toukokuuta 2013

Doupattu helistinpallo

Ompelin vauvalle tuollaisen söpön pehmeän pallon, jonka sisällä on kulkunen. Sitä sitten kelpaa vauvan helistellä...no ei vaan. Oli selkeä visio siitä, miten hienosti olohuoneemme sisustukseen sopii jumppapallo, jossa on keltaisesta pilvitrikoosta ommeltu päällinen. Nimenomaan OLI... Pilvitrikoota ei ollut alkuunkaan tarpeeksi ja päälliseen valikoitui tuollaisia retrohenkisiä aletrikoita, jotka olivat vaatekäyttöön turhan koppuraisia. Tekeminen sujui ihan jouhevasti, kaava oli Kässälehdessä 2/2013. Mutta lopputulos muistuttaa ihan vauvanlelua. Silmä tottuu, kyllä, mutta ei tämä ole yhtään niin hieno kuin piti.



Lopuksi vielä mittasuhteita. "Helistimen" päällä vauva. Ei taida pysyä lelu kädessä. Ehkä tämän päällä voi istua, jos katsoo Kubrickin leffoja tai ihailee Dalin taidetta...

perjantai 17. toukokuuta 2013

Äkkimakeaa

Vaatteita venähtäneelle-projekti jatkuu. Kestovaippakaupan muffinikangas näytti niin vastustamattomalle, että  sitä oli ihan pakko saada. Pilkkukankaistakin löytyi sopivat sävyt ja lopputuloksena oli tunika (Ottobre 4/2012, Fancy Mix) ja hame (oma malli) sekä pikkusiskolle pipo ja molemmille hiuspannat. Vaatteista tuli kauniisti sanottuna aika pirteät, mutta eiköhän sitä yksiväristäkin kautta ihmisen elämään tarpeeksi mahdu.



Merenneitotrikoosta syntyi raglanhihainen signoalla (Ottobre 3/2012, Jungle Stripe). Näyttää minusta tosi kauniilta ja sopivalta, mutta käyttäjä moitti, että puristaa kainaloja. Mielenkiintoista sikäli, että hihansuukumpparit eivät ole liian tiukalla ja kokokin pitäisi olla oikea (134cm, lapsen pituus 128cm). Halusin pääntien melko suppeaksi ja sehän tietty nostaa linjaa eli ehkä seuraavat pitää tehdä ylhäältä pidemmiksi.





sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Hiljaisuuden jälkeen pieniä asioita

Opiskelu työn ja muun elämän ohessa on poistanut käsityöajan pariksi kuukaudeksi. Nyt ehkä taas aikaa on. Kaverille syntyi vauva. Mietin, mitä tarvitsee kevätvauva, jolla on jo kaikkea. Ainoa mieleentuleva oli pehmeä peitto, jonka päällä köllötellä tai johon kääriä vauva kesällä vaunuissa. Tilkut (saumanvaroineen n.12x12cm) esipestyistä trikoista ja taustalle pehmeä velour. Tikkailua ympäriinsä miten sattuu ja siinä on ainekset hyvään peittoon. Halusin tytön peittoon pienen virheenkin ja sitä asiaa ajaa työkalukangas. Kuvassa peitto näyttää ryppyiseltä ja muhkuraiselta reunoistaan, mutta oli se minusta luonnossa siistimpi (seliseli).

Ylijäämätilkuista tekaisin vielä leikkivauvoille peittoja, näistä yksi jää omaan käyttöön ja sille pitäisi vielä surauttaa kaveri. Nukenpeitoissa taustakankaana on kierrätystrikoota. Tein tämän projektin ohessa urotyön eli heitin tilkkulaatikosta surutta roskiin kaikki järjettömät "pari senttiä kertaa puoli metriä"-silput. Ihan riittävästi jäi silti vielä tilkkuja jäljelle.

Muutakin on kone ehtinyt jo tauon jälkeen surrata, mutta niitä myöhemmin...