torstai 19. toukokuuta 2011

Kierrätystä

Esikoinen on potenut viikon verran vesirokkoa. Pari päivää neiti on ollut jokseenkin kunnossa, mutta rakkuloiden takia on pitänyt olla vielä kotona. Koska neidit eivät tarvitse aivan koko aikaa palveluja, jää leikkejä seuratessa vähän käsityöaikaakin.

Kylpyhuoneemme on ollut vailla ovensuumattoa (sitä, johon jalat pyyhitään pois lähtiessä) koko asumisaikamme eli lähes kaksi vuotta. Huhtikuun Suuressa Käsityölehdessä oli idea Marimekon raitatrikoista tehdystä ryijystä. Meillä on ollut joutilas pala maton alle laitettavaa liukuestettä. Silppusin erinäistä jämätrikoota melkoisen kasan ja solmin suikaleet jonkinmoisilla ryijysolmun yritelmillä liukuesteeseen. Joukossa on ompelujämiä, lasten housua ja paitaa, mummulta ja äidiltä saatua jämätrikoota sun muuta. Monesta kuosista tulee jokin muisto mieleen.



Vielä lisää sytykeruusuja. Ajattelin värjätä nämä elintarvikevärillä punaisiksi, mutta tuli ajatusvirhe. Laitoin steariinin alle kattilaan vettä. Elintarvikevärini on nestemäistä ja se halusi liueta veteen eikä steariiniin. Niinpä siitä ei tarttunut ruusuihin mitään. Ehkä jauhemainen väri liukenisi, jos dippausliemi olisi pelkkää steariinia? Käyttökelpoisiahan nuo on tuollaisinakin.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Pieni muna, iso sielu

Kun ei mitään kovin akuuttia ollut käsityöidelistalla, päätin tehdä jotain höpsöä ja turhaa. Munamiehen huhtikuun Suuren Käsityölehden ohjeella. Novitan Bambujämä riitti kaikkeen muuhun paitsi jalkoihin, jotka piti nyhrätä tosi ohuella puuvillalangalla ja 1,5mm koukulla. Ei minusta kyllä ole niin pieneen syhräilyyn. Mutta tulipa valmiiksi.

Koska Munamies on astunut kennosta suuuureeeen maailmaaaan, ei kennoille ollut enää käyttöä. Askarreltiin käsityökerhossa sytykeruusuja. Idea on aika laajalti tuttu, ohjetta katsottiin mm. täältä:

Pohjana oli harmaat kennot ja kynttilät olivat valkoisia, pari violettia ja vähän punaista. Hoksattiin tosin, että seuraavalla kerralla voisi käyttää punaista elintarvikeväriä niin tulisi ihan punaisia ruusuja. Hennon violetteinakin nämä on hienoja.



Ja vielä yksi ihan läheltä.

Esikoiselle on villatakkikin vetoketjua vaille valmiina. Ohjeen mukainen 35cm vetoketju oli just sen 5 cm liian lyhyt, joten takki odottaa kangaskaupassa käyntiä. Höh ohjeelle.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Klara vappen!

Esikoinen pyysi jo kuukausi-pari sitten itselleen olkainhaalareita, kun pikkusiskollakin on. Lupasin tehdä, mutta en saanut aikaiseksi. Nyt päätin ryhtyä toimeen ja haalareiksi jalostui Ikasyriltä tilattu ruskea pilvivelour. Mallia otin edellisen postauksen farkkujen kaavasta (SKL 11-12/09), mutta levensin ja pidensin ja haalarin yläosan tein omasta päästä (tai siis mallia mitaten). Yläosaan laitoin alavaraksi melkein puhkikulunutta lakanaa. Kysyin esikoiselta, haluaako jonkun kuvan. Halusi, itsensä lennättämässä ilmapalloja. En osaa tehdä niin hyviä ihmishahmoja kuin haluaisin, joten etsin piirustuskasasta esikoisen omakuvan ja jäljensin sen. 4-vuotiailla on ihana kädenjälki! Kangasta oli vain 80 cm, joten jouduin tekemään lahkeisiin jatkot.



Tässä yhtenä päivänä valmistui edellisen postauksen Silo-pipon sisarus. Tämäkin on jämälangoista. Nyt on kaikkiin välikausiasuihin mätsäävät hatut.