Tuli tehtyä taas yksi peitto isoäidinneliöistä. Se oli ilmeisesti viimeinen, sillä päätellessä napsahti virkkuukoukku poikki. Muoviseksi se osoittautui, vaikka luulin olleen metallia. Eipä kyllä enää neliöt oikein houkuttelekaan, kun niitä on tullut kolmen peiton verran pyöriteltyä (ihan vallan sanaleikinkin tähän keksin). Kuopus sai itselleen siis päiväpeiton. Langat Novitan Isoveljeä, kuviointimallin rosvosin jostain ruotsalaisesta blogista. Luulin, että olis tullut tosi hieno, mutta tuo on vaan jotenkin tunkkainen. Leijonankeltaista lankaakaan ei ollut tarpeeksi ja oli pakko jatkaa oranssilla, joka taas on ihan liian puhdas oranssi. No ei voi mitään. Yhdistäminen meni sen sijaan kerrankin nappiin eli tuli sopivan notkea ja ilmava peitto. Kolme ketjusilmukkaa kiinteällä silmukalla joka toiseen neliön silmukkaan, niin tuo yhdistäminen kävi. Jäi väliin tuollaiset oikeastaan kivat reiätkin.
Tässä vielä tilkkutäkki alkukesältä, joka pääsi esikoisen sänkyyn. Nyt on kaikilla päiväpeitot. Paitsi että se iso peitto (aikuisten päiväpeitto) kaipaa lisäkerroksia reunaansa, jotta peittäisi sänkyä tarpeeksi.