Mitä kirahvi sanoo?

Siskoni mukaan "öri-öri", mutta meillä majaileva WSOY:n Oppi ja Ilo-sarjan Savannin silitysseikkailu-kirja väittää, että yleensä kirahvit ovat aivan hiljaa. Sama se, paidassa oleva kirahvi ei puhu. Eräs tuttuni puhui kerran iloisista vaatteista ja ihastelin termiä. Blogimaailmaa selatessani olen ihaillut värikkäitä, iloisia vaatteita ja päätin, että voinhan minäkin. Onnistuu, jos onnistuu. Kirahvipaita on ensimmäinen yritelmä. Noin kokoa 110cm. Hihat ovat naisten topista, jonka ostin tänään kirpparilta 50 sentillä. Muut kankaat omien paitojeni jämäpaloja, applikoinnin velourit lasten vaatteiden ja vaippojen jämätilkuista. Hain vielä värikkäämpää ja iloisempaa lopputulosta, mutta ihan kelpo tuokin ekaksi yritelmäksi.

Tekaisin esikoiselle myös sieni- ja siilitakin kaveriksi pipon. Vaihdoimme kaverin kanssa kyseisen kankaan jämätilkkumme ja molemmat saivat palan, josta riitti se, mitä itse halusi: minä neliöpipon, kaveri vauvan hatun. Pipon vuorina on pallotrikoota ja pipo on tarkoitus olla kääntömallia, kuten takkikin. Vaikka mahtuu nippa nappa minullekin, ei kuitenkaan ollut esikoiselle liian iso. Aika reilunkokoinen on siis jo 3-vuotiaankin nuppi.

Lopuksi tarveompelut. Koko talvi on tapeltu palelemisen kanssa. Tytöiltä puuttuivat villaiset alusvaatteet ja sitä vajetta täyttämään tein Myllymuksujen merinovillainterlockista aluspaidat. Noin kokoa 92cm, 110cm ja 42. Omastani tuli turhan väljä aluspaidaksi, mutta ehkä sitä voi pitää. Tai sitten pitää hikoilla se päällä niin paljon, että huopuu sopivaksi. Villapaitojen ompeleminen luultavasti takaa sen, että kunnon pakkaset ovat tältä talvelta ohi. Onneksi olin pakkasukkelia ovelampi ja tein jälkikasvun paitoihin kasvuvaraa.