Mekkopäivä

Tänään oli oikea luksussunnuntai: mies lähti lapsien kanssa mummulaan ja sain olla kokonaista v-i-i-s-i tuntia yksin kotona, keskellä päivää. Paitsi että tein kaikkea sellaista, mitä lasten läsnäollessa ei voi tehdä eli söin pizzaa sohvalla, luukutin musiikkia ja jätin vajaita kahvikuppeja taaperokorkeudelle, ompelin. Keskellä päivää ja rauhassa on mahtavaa ommella, kun on paitsi valoisaa, myös ajatus luistaa.

Tein kaksi mekkoa tai tunikaa tai mitä lie. Kankaat on olleet kaapissa syksystä asti, joten oli jo korkea aika. Lisäksi hairahduin taannoin ostamaan pillifarkut ja ne tarvitsevat parikseen ehdottomasti ainakin puoli reittä peittäviä paitoja. Eurokankaassa oli syksyllä aivan ihanaa boordikangasta ja langansuuntaa vaihtamalla sai upean kaupunkikuvion mekon helmaan. Ohje on lehdestä Ottobre 5/09, muistaakseni Pigeon grey-mekko ja kokoa 40. Pituutta lyhensin 10 cm, koska olen todella persjalkainen.

Toinen mekko on hyvin laskeutuvaa Eurokankaan viskoositrikoota. Malli Ottobresta myös, numerosta 2/2008, Pintuck-tunika myöskin koossa 40. Kavensin etu- ja takakappaletta n.3 cm ja pidensin helmaa muutaman sentin. Samalla kaavalla tein marraskuussa kukallisen topin eli siis tuon paidan ilman hihoja. Tykkäsin Eurokankaan palalaarista löytämästäni kankaasta, mutta höh vain, lopputulos näyttää turhan paljon yöpaidalta.

Molemmat tunikat onnistuivat hämmästyttävän hyvin. Muutoinkin olen viime aikoina todennut, että ilmeisesti ompelussakin harjoitus tekee mestarin. Jopa siinä määrin, että blogin nimi tuntuu jo aikalailla itseironialta. Etenkin tuo boordikangasmekko on niin hyvä, että enpä juuri paranneltavaa keksi. Vaan enpä kyllä ihan heti keksi parempaakaan nimeä blogille.