Pul vasten pul:ia, pum pum!

Kylmät väreet aikaan se sai... Tartuin muutaman kuukauden vetkuttelun jälkeen viimein tyttöjen sadehattukankaisiin. Mallina oli toimivaksi todettu Jonathanin sydvesti ja sellaiset olin saanut päähäni tehdä molemmille tyttärille. Tiesin ompelurakenteen itselleni haastavaksi, joten siksi kai venytin ryhtymistä. Nyt kuitenkin ryhdyin. Kaavaan katsoin suuntaa jostain käsityölehden lierihatusta ja kupu onkin sen mukaan tehty, mutta lieri ja korvaläpät tein Jonathanin mallin mukaan. Kuosikankaana Kestovaippakaupan siilit ja sienet-pul:ia, vuorena viime postauksen paidoista jäänyttä Myllymuksujen merinovillaneulosta. Solmimisnauhat ovat Kestovaippakaupan mikrofleeceä, josta piti alunperin tulla hattujen vuori. Tein ensin esikoiselle 54cm kaavan mukaan ja tuli jokseenkin sopiva. Koska ei pyörinyt kuopuksenkaan päässä (tuo korvaläppäosion takana oleva, niskaan tuleva kumppari on kätevä!), tein - tai teen - hänelle saman kokoisen. Eipähän tarvitse miettiä, kumpi on kumman. Kuopuksen hattu on vielä kahta saumaa vailla, mutta samanlainen siitä siis tulee. Eilen esikoisen hattu oli testissä pulkkamäessä ja hyvin oli toiminut. En teipannut saumoja, joten täysin uinninpitävä hattu ei ole, mutta luullakseni ihan riittävä meidän tarpeisiin. Pahoittelen ei-edustavia kuvia. Esikoista on edelleen melko mahdotonta kuvata...

Meillä on taas vaihteeksi räkäinen pieni nenä. Nokka oli kuin Niagara ja siksi piti huristella lisää kestopaperia. Käy nenäliinaksi, vessapaperiksi tai talouspaperiksi. Muutoin en olisi näitä edes postannut, mutta tuon norsukankaan haluan näyttää. Se on omasta lapsuuteni tyynyliinasta, joka kului kuopuksen käytössä rikki. Ihania muistoja liittyy tuohon kankaaseen! Nuo muut taas ovat äitiyspakkauksen pyyhkeestä ja kulahtaneista harsoista.