maanantai 15. helmikuuta 2010

Retroverhon muodonmuutos, osa I

Ihana ystäväni antoi minulle vanhan retrokukkaisen verhonsa - tai vintageahan se on, aito Finlayson vuosikymmenten takaa. Lupasin osan tuotoksista myös ystäväni tytölle. Viikonloppuna huristelin kolme liivimekkoa, 2x98cm ja kerran 110cm. Niistä puuttuu vielä napit olkapäiltä (ja nappikauppaankin pääsen vasta joskus yli viikon päästä), joten eihän niitä voi vielä blogiin kuvata.

Hatut sen sijaan voi. Jokaiselle neitoselle oma. Isoimmalle tytölle tuli Güntherin Ompele lapselle-kirjan kaavalla suoraan, mutta toispuloleinen lieri oli aika outo ja 3-kappaleinen kupu jotenkin ruma. Niinpä pienemmille tyttölapsille muokkasin kaavaa. Pipari/kukkaleikkaus lierin reunassa oli hauska, joten sen otin Güntheristä mukaan. Lieristä symmetrinen ja kupu 6 tasakokoisesta palasta. Jo näyttää Hatulta, oikeastaan aika Hienolta Hatulta. Toisessa kuvassa pienempi hattu on isoimman tytön päässä. Vähän on nafti, mutta niin kuuluu ollakin, koska kohdehenkilöillä on pari senttiä pienempi nuppi. Kohdehenkilö itse on tällä hetkellä höyhensaarien suunnalla, joten siksi yhdistelin väärän pään ja hatun.
Yllätyin, miten riittoisa yksi täyspitkä verho voikaan olla. Toinen reuna siitä on auringonpolttama, mutta nämä kaikki vermeet tulivat priimakohdista. Vielä sitä on hieman jäljellä, saisin esim. itselleni hatun ja ehkä vielä päällystyksen kirjankansiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti