Pari pidempiaikaista hanketta (siis ei isoa vaan roikkunutta) saatettu loppuun.
Esikoisen elo-syyskuussa aloitettu Pingu-paita on viimein valmis. Painoin Pingut sabluunan avulla ja ne olivatkin yllättävän isotöisiä. Sitten kappaleet piti silittää ja siihenhän meni pari viikkoa. Mä inhoan silittämistä. Ja viimein ommella, se oli helpoin rasti. Ihan kiva tuli, tosin malli oli harmillisen leveä. Ottobre 1/08 oli lähde. Paita on ollut Pingu-fanille mieluinen.
Ostin jo aikaa sitten itseäni varten muutaman tunikakankaan. Oli visio trikoopaidan päällä pidettävästä tunikasta/mekosta/liivihameesta/essusta ja sitä piti koettaa toteuttaa. Onneksi Ottobressa oli kivasti kaavoja. Trikoopaita on tehty Myllymuksujen lycrallisesta trikoosta, kaava Ottobre 2/2006. Tunikan kaava 5/2008 ja pellava Eurokankaasta. Elämäni ekaa kertaa ompelin piilovetoketjun. Eka yrityksellä siitä ei tullut tippaakaan piilo, joten uusiksi meni. Sitten tajusin, että sitä pitääkin vähän käännellä ja sillä oivalluksella pärjättiinkin pitkälle. Vedintä lukuunottamatta ketju on tosiaan piilossa. Kaavojen mitoitus ihmetyttää taas. Trikoopaita on kokoa 44 eikä tiippaakaan iso. Tunika on 42 ja hihoista ja hartioista just hyvä, mutta kainaloista alaspäin piti kaventaa 5 cm leveydestä. Ehkä mä sit oon joku gorillahartia. Ja ilme taas kuvassa karmea. Tai sit vaan näytän oikeasti tuolta ja sillehän taas ei mahda mitään...
Lopuksi isänpäivämuistamiset. Eräältä nettipalstalta sain idean taikataikinaan painetuista jalanjäljistä. Kahden lapsen jäljistä tuli näppärästi sydämet. Paistamiseen meni ikuisuus. Ohjeen mukaan taikina kovettuu 1,5-2 tunnissa, mutta noita pidin uunissa ainakin 7 tuntia plus jälkilämmön. Alkuperäinen ohje oli varmaan pienemmille esineille. Viimeistelystä meinasi tulla fiasko. Hain oikein askartelupaskartelukaupasta lakkaa, jolla lakata tekeleet. Saamani servettilakka näytti siltä kuin olisi rykäissyt räkäklimpin taulun päälle (ylimmäinen sydän). Siispä taktiikka uusiksi. Kankaanpainantavärikin (yläkuva) oli turhan ärjy, joten kaivoin esiin ala-asteelta perityt vesivärit. Niillä tulikin ihan kelpo jälkeä. Tällaiset menevät huomenna vaari- ja isopappaosastolle.
Esikoisen elo-syyskuussa aloitettu Pingu-paita on viimein valmis. Painoin Pingut sabluunan avulla ja ne olivatkin yllättävän isotöisiä. Sitten kappaleet piti silittää ja siihenhän meni pari viikkoa. Mä inhoan silittämistä. Ja viimein ommella, se oli helpoin rasti. Ihan kiva tuli, tosin malli oli harmillisen leveä. Ottobre 1/08 oli lähde. Paita on ollut Pingu-fanille mieluinen.
Ostin jo aikaa sitten itseäni varten muutaman tunikakankaan. Oli visio trikoopaidan päällä pidettävästä tunikasta/mekosta/liivihameesta/essusta ja sitä piti koettaa toteuttaa. Onneksi Ottobressa oli kivasti kaavoja. Trikoopaita on tehty Myllymuksujen lycrallisesta trikoosta, kaava Ottobre 2/2006. Tunikan kaava 5/2008 ja pellava Eurokankaasta. Elämäni ekaa kertaa ompelin piilovetoketjun. Eka yrityksellä siitä ei tullut tippaakaan piilo, joten uusiksi meni. Sitten tajusin, että sitä pitääkin vähän käännellä ja sillä oivalluksella pärjättiinkin pitkälle. Vedintä lukuunottamatta ketju on tosiaan piilossa. Kaavojen mitoitus ihmetyttää taas. Trikoopaita on kokoa 44 eikä tiippaakaan iso. Tunika on 42 ja hihoista ja hartioista just hyvä, mutta kainaloista alaspäin piti kaventaa 5 cm leveydestä. Ehkä mä sit oon joku gorillahartia. Ja ilme taas kuvassa karmea. Tai sit vaan näytän oikeasti tuolta ja sillehän taas ei mahda mitään...
Lopuksi isänpäivämuistamiset. Eräältä nettipalstalta sain idean taikataikinaan painetuista jalanjäljistä. Kahden lapsen jäljistä tuli näppärästi sydämet. Paistamiseen meni ikuisuus. Ohjeen mukaan taikina kovettuu 1,5-2 tunnissa, mutta noita pidin uunissa ainakin 7 tuntia plus jälkilämmön. Alkuperäinen ohje oli varmaan pienemmille esineille. Viimeistelystä meinasi tulla fiasko. Hain oikein askartelupaskartelukaupasta lakkaa, jolla lakata tekeleet. Saamani servettilakka näytti siltä kuin olisi rykäissyt räkäklimpin taulun päälle (ylimmäinen sydän). Siispä taktiikka uusiksi. Kankaanpainantavärikin (yläkuva) oli turhan ärjy, joten kaivoin esiin ala-asteelta perityt vesivärit. Niillä tulikin ihan kelpo jälkeä. Tällaiset menevät huomenna vaari- ja isopappaosastolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti