Ruokalappuja

Esikoinen on näyttänyt olevansa melko lupaavaa pirttihirmuainesta. Kuopus on kuitenkin lyömätön, taitaa äitinsä saada hänestä vielä oivan kilpailijan siinä lajissa. Syöttötuolissa istuu nykyään tapaus, joka kunnioitettavassa 14 kuukauden iässä mylvii "Idze! Idze!". Tietäähän sen, kuinka siistiä idze syöminen siinä iässä on... Ikea on tarjonnut tähän hyvän ratkaisun hihallisen ruokalapun muodossa, mutta eihän ne ole meidän gladiaattoreille mahtuneet kuin joskus puolivuotiaina. Siispä varastin kaavan, isonsin sitä riittävästi ja lisäsin helmaan pituutta ja leveyttä (jotta housut ei sotkeentuisi joka syömisessä). Kankaana on vanha kernivahakangas, jonka poistin käytöstä hiljattain, kun totesin, että sininen sisustuskautemme on nyt förbi. Kanttinauhaa en omista, mutta flanellina kelvottomasta Ikean flanellikankaasta (huovaksi kehtaavat läpyskää nimittää!) saattoi surutta leikata vinokantit. Tarraksi Nanson poistopoistopoistohintaista tummansinistä tarraa ja lopputulos oli melkeimpä (vai melkeinpä??) ilmainen. Hieno saavutus siihen nähden, että olin jo hilkulla tilaamassa Kestovaippakaupan Siilit ja sienet-pul:ia tähän tarkoitukseen.

Mainitaan vielä sekin, että alunperin yritin tehdä lappua pul-tilkuista. Siitä ei kuitenkaan tullut edes hevonpeetä, sillä koneeni ei suostu ompelemaan pul:eja yhteen. Yritin kyllä sitkeästi, mutta tunnelma oli pilalla ja paha mieli.

Lisäsin vielä jälkipostauksena in action-kuvan. Lappu yltää ihan nätisti syöttötuolin leveyteen ja vähän ylikin ja kun syöttötuolin vielä tuuppaa pöytään kiinni niin helma pysyy hyvin paikoillaan. Tosin tukkaan menevää ruokaa ei tämäkään pysäytä, siihen tarkoitukseen pitäisi varmaan laittaa uimalakki...