Esikoisen velourinen slaavilaistunika (kaava Ottobre 5/2006) olikin murheenkryyni. Ehkä se oli liian vaikea. Kaulus ei onnistunut alkuunkaan ja siksi tein kauluksen vain kaitalehuolitteluna, jonka senkin venytin liian tiukaksi. Rypyttää rumasti. Perinteisesti mun kauluskaitaleet jää lörpöttämään. Ojasta allikkoon siis. Helmakaitale on mukamas hienosti toteutettu ja vetää vähän sinne ja tänne. Hihansuut on liian löysät ja hihat liian pitkät. Vähän harmittaa, kun ei tullut niin hienoa kuin piti, mutta on tuo kohtalainen. Mallin kuvaaminen on edelleen varsin haasteellista. Mallille oli pääasia, että uusi sateenvarjo pääsi mukaan. Ja kerhosta saadut (täällä on sellainen srk:n kerho, josta saa välillä ottaa vaatteita ja muuta, mitä ovat lahjoituksena saaneet!) käytetyt Kuomat, talven varakengät.
Kuopuksen liivitunika olikin sitten tunnin juttu ja onnistunut sellainen. Esikoisen vauva-aikana kehittelin tuon kaavan ja siitä on ainakin yksi liivari ollut tehtynä, joka on muuten edelleen esikoisellekin passeli, tosin pääasiassa kuopuksen käytössä. Malli on idioottihelppo. Etu- ja takakappale kaulusta lukuunottamatta identtiset ja kaitale/resorihuolittelut yläosan reikiin. Helmaan päärme. Kankaana Myllymuksujen piparikukka. Tyytyväinen olen, varsinkin kun tiedän, että tää saattaa olla käytössä vielä 2 vuoden päästäkin, mikä on pikkulapsivaatteelle aika kova saavutus. Niin ja sivusaumat eivät ole oikeasti muhkuraiset, vaikka kuvassa siltä näyttää. Mekon alla on Tutan 50-vuotisjuhlamallistosta body ja etukantatut (?) froteehousut. Aika retroa.Puikoilla on itselle unisukat ihanasta Fleece Artistin langasta. Vaihteeksi kärjestä alkaen neuloen - kivaa on ollut opetella uusi kantapäätekniikka. Vähän on jo jouluakin mielessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti