Mulla on ompelukone!

Että tiedoksi. Sain, siis todella sain, noin itseni ikäisen Pfaff Stretch 297-1-koneen. Perushuollon jälkeen se naksuttaa kuin unelma. Kaikessa muussa se on ollut täydellinen paitsi venytettyä PULia (esim. kun vaippojen kuminauhojen viereen tehdään jälkikäteen tikkaus, kuten mulla tapana on) se ei suostu tekemään vaan hyppii ja hyppii.

Ärsyttää, kun en saa aikaiseksi päivitellä tuotoksia tänne yhtään reaaliaikaisesti. Nytkin junnasi miehen kuvaamattomat peruslapaset ja se, että pari huovutustyötä odottaa pesukonekäsittelyä eikä niitä tietty voi ilman sitä kuvata. No pah. Tässä kuitenkin jotain.

Esikoisen välikausiasuun ei ollut sopivanväristä pipoa. Ei kun puikoille. En halunnut tehdä perusraitaista, kuten aina teen. Siispä etsin neulekirjasta jonkun peruskuvion, jotta näyttäisi paremmalta ja jotta viimein oppisin tekemään kirjoneuletta. Oon kirjoillut aiemminkin, mutta yleensä tuotos on joko kiristellyt tai ollut hehtaarilöysä. Kuten ehkä siskoni muistaa surullisenkuuluisan norjalaisen villapaidan 90-luvulta... Pipo syntyi Citymarketissa tarjouksessa olleista Luxus Cottoneista (1 e/kerä!). Eka versio oli liian matala, mutta toinen kelvollinen. Elo-syyskuussa ei neiti muuta hattua suostunut käyttämäänkään. Nyt tuo alkaa olla jo liian ohut.


Yksi viikonloppu oltiin vanhempieni luona Keuruulla. Kuopuksen päiväunien aikaan esikoinen oli isänsä kanssa ulkona ja äidin ompeluhuone veti puoleensa magneetin tavoin. Hieman kangaskaapin penkomista ja löytyi päräyttävän retro kangas. Essuntekele, aitoa 70-lukua. Jos en väärin muista, on vanhemmillani ollut joskus verhot tuosta kankaasta. Tein niin ison epäsymmetrisen lierihatun kuin kankaasta vain tuli ja toivoin, että se mahtuisi mulle. No ei mahtunut. Esikoiselle on sen sijaan just sopiva. Ja mieleinen. Täytynee etsiä jostain itselle uusi hattukangas, jotta voin nolostuttaa ensi kesänä kanssakulkijoitani ylivärikkäällä päähineellä.

Tattadataa, tässä on ensimmäinen oman ompelukoneeni luomus. Kuopuksen Muksis-tunika, kaava Ottobre 1/09. Keltainen velour/plyysi/mikä lie on vanhasta paidastani, jonka ostin pariisilaiselta ulkokirpputorilta vuonna 1998 muistaakseni 5 frangilla. Paita kutistui jossain vaiheessa hihoista liian lyhyeksi (vai paisuiko emäntä?). Kukkakangas on äitini kylpytakista 60- tai 70-luvulta. Samaisesta takista tein joskus 80-senttisen takin. Tasku on kylpytakin oikea tasku. Resorit on uusia, tosin jämiä nekin. Kierrätyksen hienoutta korostaa vielä sekin, että vaate on sopiva sekä esikoiselle (1m) että kuopukselle (80cm). Tunikamalli ja hihojen tiukat ja taitettavat resorit on se Juttu. Ainoa vaikeus on se, että kumpi sitä saa pitää. Jompikumpi kyllä usein, sillä noilla kankailla on mulle iso tunnearvo.

Viimeiseksi viimeöinen tuotos. Pidin kolme päivää jotain ihme vatsaflunssaa ja luulin jo olevani possunuhassa, kun oli niin raato olo. Eilen illalla alkoi helpottaa ja ihan sen kunniaksi piti valvoa puoli yötä ja ommella. Esikoinen näki kaapissa tuon kankaan, huudahti "Tyrmääjäsieniä!!!" ja leikki päiväkaupalla kankaan kanssa. Yritin välillä kätkeä sitä, mutta aina se ilmestyi kaapista. Nyt se on sitten mekko. Kaavana Ottobre 1/09 ja Kerttu-popliinitunika. 100cm tytölle tein koon 110cm ja pituus on passeli. Kaava oli kuitenkin ottobremaiseen tyyliin hirmu leveä ja koska puuvilla ei ole niin notkeaa kuin popliini niin tuo meinaa rynkyttää ja kupristella yläosasta. Toivottavasti kangas nöyrtyisi pesujen myötä. Jotain kierrätysmeininkiä tässäkin: kirkkaanpunaiset osiot on itse aikanaan ommellusta pinnasängyn lakanasta. Totesin, että meillä ei enää pinniksen lakanoita kovin paljoa tarvita, joten lakana lähti silpuksi. Jatkossa kärpässieniä on vielä luvassa ainakin velouristen olkainhaalareiden olkainvahvikkeena ja ehkä maatuska-applikaationa.

Tekeillä on 4 vaippaa (yksi on valmis, mutta pesussa), muutama imu, lörpsähtäneiden kumppareiden uusiminen muutamaan vaippaan, BabyBornin pipo ja villatakki viimeistelemättä ja ne pari huovutusjuttua vaiheessa. Lisäksi ostin kankaita ainakin kolmeen liivimekkoon/tunikaan itselle, muutamaan trikoopaitaan (no kun Nanson trikoot oli Eurokankaassa niin halpoja) ja niin edespäin. On syksyilloiksi tekemistä. Harmittaa vain, että usein tyttöjen mentyä nukkumaan on niin raato olo, ettei jaksa ommella.