Paitoja

Olipa tosiaan aikaansaapa viikonloppu! Tuntuu hyvältä paitsi tuhottujen kangasmetrien ja aikaansaannosten vuoksi, myös siksi, että nyt olen koko ajan lähempänä sitä mieluisinta projektia - nukenvaatetehtailua tilkuista. Ennen sitä pitää kuitenkin saada tilkkuja aikaiseksi eli tehdä trikoopaitoja läjäpäin sun muuta. Vähän kuitenkin tuhosin tilkkuja jo kestotalouspaperiin - tai räteiksi niitä meillä kutsutaan. Bambujoustofrotee on osoittautunut turhan lurpuksi vaatekäytössä, joten tein tilkuista sitten rättejä. Ihanan pehmeitä rättejä. Ja kamalan rumia rättejä, mun ompelukone kun haluaa vähän venytellä jousto-ompeleella kankaita, etenkin tuollaisia venyviä ja paukkuvia kuten bambua.

Uskalsin tarttua viikkojen venkoilun jälkeen myös omaan trikoopaitahankkeeseen. Tähän asti kaikki yritelmät on olleet enempi vähempi floppeja. Paidat on yleensä olleet ihan vääränmallisia, kaulus outo tai jotain muuta. Nyt tartuin Ottobre 5/2008 raglanhihaisen paidan kaavaan. Vertasin kaavakokoja jopa entisiin paitoihin. Ja kas, kaavoituskoot hämmentää entistä enemmän. Ottobren lastenvaatteethan on yleensä tosi leveitä ja hehtoja, mutta ei näköjään naisten. Olen 166cm pitkä ja vaikka nyt vähän tuhdissa kunnossa niin BMI on silti "vain" 25. Ja oikea kaavakoko on 46, josta pitää vielä pari senttiä leventää hihoja, jotta allini mahtuvat. Joo, allini eivät mahdu oikein mihinkään valmispaitoihin, siksi pitää itse ommella, mutta kun mittataulukon mukaan esim. rinnanympärys vastaa mulla kokoa 38, mutta tuossa mallissa koon 46 rintsikkamitta on just sopiva. Sekä mallipaita että omat tehty joustavasta kankaasta.

Mutta joo. Noissa kuvissa on ne paidat. Kukkapaidassa en naamaani näyttänyt, kun kuva on otettu viime yönä, tämän vuorokauden puolella (unohdin illalla leivät kohoamaan ja paistoin niitä sitten yöllä). Ensin tein testiversion punaisesta Nanson trikoosta, jota hamstrailin Eurokankaasta lähemmäs 10 metriä. Meinasin kirjoittaa halpistrikoosta, mutta eihän siinä ole halpista kuin hinta. Kun tuli ihan hyvä niin sitten tuosta ihanaisesta Myllymuksujen piparikukkajoustofroteesta. Kukkapaidan hihat on ehkä aavistuksen leveät, mutta kavennuspuuhiin rupean vasta muutaman pesun jälkeen. Vaikka esipesen kankaat nykyään aina, en silti luota, että eivät kutistuisi seuraavissa pesuissa.

Samalla kaavalla teen varmaan vielä pari-kolme paitaa. Kaula-aukkoa saatan pienentää hiukan niin ei palele talvella ja näyttää nätimmältä joskus tulevaisuudessa ompelemieni liivimekkotunikahärpättimien kanssa. Odottamassa on luumunväristä, oranssia ja valkoista trikoota. Jämäpaloista neuvokas emäntä väsää mekonaluspaitoja tyttärille, melkein ilmaiseksi.

Omg, pitäisi katsoa peiliin. Välillä tuskastuttaa, kun esikoinen ei ehdi toimia edes pikkuasioissa kun selostaa vaan kuin Mertaranta. Esimerkki: Minä:"Tule niin laitetaan äkkiä nää pikkuhousut jalkaan." [joku muu homma on tietty kesken] Neiti: "Minä ensin laitan tämän nuken tähän sohvan käsinojalle istumaan ja sitten minä tulen. Minä tulen sitten reippaasti, ettei Mantta ehdi hemmostua. Jos Mantta hemmostuu, sitä rupeaa itkettämään ja sitten minun korviin sattuu. Ja jos minä en tule reippaasti ja hienosti niin äiti suuttuu ja rupeaa huutamaan minulle ja sitten minua itkettää. Äiti minä ensin vielä laitan nuken tähän uuden sohvan pehmusteelle istumaan ja sitten minä tulen. Äiti, setät toi meille tämän uuden sohvan. " Minä:"GRRRRRRR, tule nyt heti tai äiti hermostuu"[kohoavalla äänensävyllä]. Neiti viimein hitaaaaasti tulee. Neiti: "Viuuuuuuu. Äiti, minä tulin tosi hienosti ja reippaasti ja nyt minä hyppään pikkuhousuihin." [GRRRRRR] Että onkohan se omppu kovin kauas vierinyt, kun jostain peruspaidasta saa romaanin aikaiseksi...