

Käsityölehden innoittamana ostin uutta Novitan Puro-lankaa. Revontulet oli mun silmään sopivin, tai lähinnä piti saada sellaista väriä, joka kävisi sekä mun että esikoisen ulkoilutakkeihin (pinkki, vaalea violetti). Esikoinen sai norjalaisen pipon. Tuli vähän reilu, mutta pysynee päässä. Reuna lörpötti, mutta virkkasin siihen ketjusilmukoita eikä niin kovasti enää lörpötä. Itselleni tein ihan peruspipon. Tuossa langassa kuitenkin väri on se juttu.


Ja lopuksi valju, mutta tarpeellinen työ. Viileä alkaa kolottaa milloin jalkoja, milloin käsiä. Säärystimet auttaa. Lankana joku vanha raitainen 7 veljestä eli ei tarvinnut vaivata päätä kun noita väänsi. Teen kyllä yleensä käsityöt sellaisiin vuorokaudenaikoihin, ettei mikään monimutkaisempi oliskaan mahdollista.
Melkein valmiita töitäkin on. Huopatossut (parvekkeelle, mihin nukutan kuopuksen päiväunille) odottaa pesukoneeseen pääsyä. Esikoisen puuvillapipo on päättelyä vaille valmis. Miehelle on puikoilla lapaset. En kuulemma osaa tehdä sille lapasia ja nyt taas yritän näyttää, että osaanpas. Saan ompelukoneen tässä joskus ja sitten voi taas ommella. Lainasin kirjastosta Elisabeth Güntherin Ompele 0-4-vuotiaalle lapselle, suoraan 70-luvulta. Oijoi niitä ohjeita. Eurokankaasta ostin halpaa punaista velouria, josta pitäisi tehdä tytöille olkainhaalarit ja niihin ajattelin applikoida jotain. Lisäksi esikoiselle kietaisumekko kärpässienikankaasta. Polttelee, polttelee...
Nättejä tuotoksia! Melkein tosin harmittaa tuo petroolinsininen 7-veikka-raitalanka, kun en sitä hoksannut ostaa silloin kun oli myynnissä, mutta eiköhän se elämä jatku ilman petroolinsinisiä villasukkiakin ;)
VastaaPoistaMeillä taas tulee aina valitusta, etten osaa tehdä kunnollisia villasukkia isännälle, kun toiseen tulee aina liian löysä varsi (jolloin peitto syö aina sen toisen yön aikana), käsiala kun tiukentuu ensimmäistä tehdessä ja vasta toisesta sukasta tulee oikealla lailla napakka :D