Pitkäänpä piti omaa villatakkia vääntää. Ostin langat joulun välipäivinä (7 veljestä ja Sandnes:n Smart) ja tammikuussa rupesin toimeen. Nyt tuli valmista. Ohje on Novitasta, kirjoneulemallit muokattu parista eri ohjeesta. Muutoin meni ihan hyvin, mutta hihojen kiinnitys siististi on mulle mahdoton tehtävä. Yritin sekä käsin että ompelukoneella ja olkapäiltä jäivät törröttämään rumasti. Täytyy ehkä vielä yrittää vähän siloitella. Tämän luokan projekteissa on kaiken muun lisäksi aivan hirmuisen palkitsevaa todeta lopuksi, että liian pieni tuli. Tai no mahtuu tuo päälleni, mutta aika hintsusti. Tosin painonpudotusprojektissa on vielä viitisen kiloa jäljellä eli ehkä joskus tuo onkin sopivan väljä. Onpa ainakin joku porkkana...
Aivottomana välitöinä olen esim. erinäisissä kokouksissa kutonut huivia Novitan Puro batik-langasta. Malli on sovellus Novitan kevät 2010-lehdestä. Huippuhelppo: neulotaan aina oikeaa ja päättelykerroksella pudotetaan joka 4. silmukka ja puretaan loppuun asti. Pidän noista väreistä ja kun ripustin huivin ulko-oveemme kuvausta varten, totesin, että ei tätä taida koskaan kaulaan saada. On tosi hieno oveen ja siihen saanee jäädäkin.
Lopuksi vielä aivottomia ompeluksia. Kestositeitä. Päivä- ja yökokoisia. Kosteussulkuna laminoitua trikoota, josta piti tulla alunperin eväspussukka. Imuna vanhoja hamppu- ja mikrokuituimuja sekä äitiyspakkauksen pyyhettä. Sisäpintana bambujoustofroteeta, joka on mukavin kokeilemani materiaali. Käyn nuo vielä kaverin luona nepittämässä.
Jokseenkin kevyt olo, kun ei ole mitään isompaa kesken eikä juuri mitään "pakollista" edessä. Ensi viikolla pitäisi saapua Ikasyr:iltä pilvi- ja viidakkokankaita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti