lauantai 2. tammikuuta 2010

Pipareja ja mummoilua

Kun sain keskeneräiset paidat alta pois, saatoin viimein tehdä esikoisen toivepaidan. Hän on hipelöinyt piparikukkapaitaani ja pyytänyt useasti, että ompelisitko äiti minullekin kukkapaidan. Pohjana oli 110cm paidan kaava eli sama, jolla eiliset mekkopaidat oli tehty. Muokkasin kaavaa enempi tunikaksi ja tuli aika sopiva. Hihoissa on vähän kasvunvaraa, mutta eiköhän 3-vuotiaat kasva lähinnä raajoja. Peruspaidat on siitä kivoja, että niiden tekemisessä ei nokka kauaa tuhise.


Mun piti saada pipo, jossa hiukset ei mene aivan lyttyyn. Syksymmällä tekemäni vuorillinen norjalaismyssy on kyllä lämmin ja kiva, mutta kampauksen surma. Löysin Ideaparkin Minimanista keltaista Isoveljeä ja ostin loput kerät, 400g. Pipon malli on oma sovellus ja pari kertaa piti purkaakin. Mallineuleesta tykkään, on yksinkertaista kikkailua nostetuilla silmukoilla. Itse asiassa pipokin tuntuu oikein hyvältä, mutta mietiskelen, onko se liian mummo vai ei. Periaatteessa tällainen malli ei sovi mulle, mutta jos pistäisi vain sopimaan. Samasta langasta tulee seuraavaksi yksinkertainen pitsiversio baktuksesta.

2 kommenttia:

  1. Tosi kiva pipo se on, ei mikään mummo! Ihanan pirtsakka väri, huvin kanssa vielä huippuyhdistelmä :).

    VastaaPoista
  2. Oli niin hauska nimi blogilla, että päätin kurkata! :D Jostain syystä, mullakin tahtoo tulla aika usein tuotoksia, joita on parempi tarkastella vaan päälisin puolin :)

    Ihana paita ja todella herkullisen värinen pipo, nam!

    VastaaPoista