Kun sain keskeneräiset paidat alta pois, saatoin viimein tehdä esikoisen toivepaidan. Hän on hipelöinyt piparikukkapaitaani ja pyytänyt useasti, että ompelisitko äiti minullekin kukkapaidan. Pohjana oli 110cm paidan kaava eli sama, jolla eiliset mekkopaidat oli tehty. Muokkasin kaavaa enempi tunikaksi ja tuli aika sopiva. Hihoissa on vähän kasvunvaraa, mutta eiköhän 3-vuotiaat kasva lähinnä raajoja. Peruspaidat on siitä kivoja, että niiden tekemisessä ei nokka kauaa tuhise.
lauantai 2. tammikuuta 2010
Pipareja ja mummoilua
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tosi kiva pipo se on, ei mikään mummo! Ihanan pirtsakka väri, huvin kanssa vielä huippuyhdistelmä :).
VastaaPoistaOli niin hauska nimi blogilla, että päätin kurkata! :D Jostain syystä, mullakin tahtoo tulla aika usein tuotoksia, joita on parempi tarkastella vaan päälisin puolin :)
VastaaPoistaIhana paita ja todella herkullisen värinen pipo, nam!