Höpsöt öpsöt

Punajuuret johdattivat spontaanin virkkauksen pariin. Vai olisiko parempi termi inspiraatiovirkkaus? Tai vapaa virkkaus? Netissä olen joskus katsellut ihaillen amigurumi-eläimiä ja ajatellut, että en mä koskaan osaisi tai ehtisi tehdä sellaisia. Vaan mitä vielä! Kyllä osaan ja kyllä ehdin. Osaa muuten jokainen muukin, joka osaa ketjusilmukan, kiinteän silmukan, mieluusti vielä pylväänkin eikä pelkää kokeilua ja möhlimistä.

Ensin väkersin ketun. Rintakehästä aloitus, vartalo virkataan pötkyläksi ja täytteeksi vanua tai pumpulia, langanpätkiä tai kangassilppua tai mitä nyt sattuukin löytymään (yksityiskohtia vailla olevan kirahvin sisuksiin tein vessapaperirullan hylsyistä tötsän). Siihen sitten häntää, raajoja, päätä, kuonoa, korvia tai mitä ko. eläimellä sattuukin olemaan. Välillä piti purkaa, mutta sitten taas jatkettiin.

Seuraava yritys venytti eläimen käsitettä, hahmosta tuli Pomo. Siis tuo meidän kaikkien tietämä tyyppi: työhön maanisesti suhtautuva, liika kebabia ja pullaa nauttinut yksilö, jolla tukka hapsottaa ja silmä seisoo siihen malliin kuin olisi nautittu vähän enemmänkin tajuntaa laajentavia. Vaikkapa pari pannua kahvia. Mies anasti Pomon itselleen, syitä voi jokainen arvailla, julkistaa en niitä aio...

Kirahvi on vaiheessa ja tänään polkaisin käyntiin myös villatakkini. Tällä viikolla olen myös tuntenut ylimääräisiä sydämenlyöntejä Prisman lankahyllyllä. Olin menossa ostamaan rutiiniluontoisesti Puroa erästä tilauspipoa varten, mutta hyllyistä löytyikin jotain ihan muuta. Kevät-kesälangat! Pari kerää piti ostaa kokeeksi, mutta en ole vakuuttunut. Ärsyttää ennemminkin älyttömän nopea lankojen vaihtuvuus.