Nurin, oikein, oikein nurin

Joulun jälkeen on tuntunut siltä, että pystyn tekemään vain aivottomia käsitöitä. Eli ehkä laskemaan aloitussilmukat, neulomaan nurjaa ja oikeaa ja etenemään vaiston varassa. Aikaansaannoksetkin ovat sellaisia. No, kuitenkin tarpeellisia melkein kaikki.

Kuopuksella on kirppikseltä löydetyt mainiot nahkarukkaset (lämpimät!), mutta niissä oli onnettoman lyhyt varsi. Niin lyhyt, että neiti kiskoi rukkaset parissa sekunnissa kädestä pois. Silmäsin lankalaatikkoa, luonnonvalkoinen Novitan Wool näytti orvolta ja siitä perusjoustimena jatkovarret. Ompelin ne kiinni rukkasiin "alakoulutekniikalla" eli sillä ainoalla, joka tumpelon päähän pälkähtää. Mähän olen maailman huonoin käsin ompelija [ja eräällä foorumilla tähän pitäisi ehdottomasti liittää oops-hymiö]. Nyt toimivat. Se on pääasia. Tai käsiasia.

Ranteeni eivät pidä kylmästä. Lasten kanssa ulkoillessa joudun riisumaan rukkaseni vähän väliä ja jos ranteeni saavat yhtään kylmää, seuraa loppupäiväksi ikävä käsien kolotus. Siispä taas orpokotiin eli lankalaatikolle, jossa uuteen tehtävään kaipasivat hiilenharmaa 7veikka ja saman langan harmaa Polkka. Silmukat tunteella (36) ja radikaalisti mallineuleeksi 1o, 2n. Peukalokiila ja sen semmoista. Minusta aika rumat, mutta toimivat tehtävässään. Tuli sopivan napakat eli eivät kovin pahasti ryppyile rukkasten tai lapasten alla.

Keltainen mummopipo halusi kaverikseen huivin. Koska mummoilu oli teemana, kolmionmuotoisen tietysti. Ja pitsisen. Elämäni tiettävästi ensimmäinen pitsineule on siinä. Malli niin perus kuin voi olla eli langankiertoja ja yhteenneulomisia, mutta ihan reikäisen näköinen tuli. Tykkään älyttömästi tuosta väristä. Sen takia voin kestää Isoveljen tikkuisen tuntuman kaulalla.

Ja vielä viimeinen mummoilu. Tai tuo on taas sarjaa mummoa vai ei. Malli eli makkaraneule (vaativaa nurjaa ja oikeaa...) on tosimummoa, mutta väritys tuo mieleen Pelle Miljoonan. Lankana Puroa, Revontulta ja Ruskaa. Revontulilangat on kierrätyslankoja, sillä purin syksyllä tekemäni revontulipipot (itselle ja esikoiselle), kun ne eivät olleet niin hyviä mitoiltaan, että niitä viitsisi pitää. Tästä tykkäsin. Vähän lämpimämmän kelin pipo ja saavutti heti lastenkin suosion. Kuvassa on kuopuksen päässä ja väitän, että hänen päässään se näyttääkin parhaalta.