Perushuttua

Käsitöiden tekemisen vaikein vaihe on raportointi. Ei millään saisi aikaiseksi, tai muka ehtisi. Oikea syy on varmaan se, että inhoan edelleen tätä ohjelmaa, kun en ole viitsinyt opetellä tämän käyttöä vieläkään. Tyhymä mikä tyhymä.

Käsityölehden innoittamana ostin uutta Novitan Puro-lankaa. Revontulet oli mun silmään sopivin, tai lähinnä piti saada sellaista väriä, joka kävisi sekä mun että esikoisen ulkoilutakkeihin (pinkki, vaalea violetti). Esikoinen sai norjalaisen pipon. Tuli vähän reilu, mutta pysynee päässä. Reuna lörpötti, mutta virkkasin siihen ketjusilmukoita eikä niin kovasti enää lörpötä. Itselleni tein ihan peruspipon. Tuossa langassa kuitenkin väri on se juttu.

Kaveri oli tehnyt upean lelun lapselle. Ison maalaismaisema"peiton", johon oli aplikoitu (vai applikoitu?) talo, metsää, peltoa, puita jne. Sitten oli väkertänyt leikkieläimiä, kukkia ynnä muuta ja niihin tarrat. Peitossa oli myös tarroja ja siis ne artikkelit saa peittoon kiinni. Peitto oli ripustettu seinälle, mutta toimii myös lattialla. Siitä sain idean, että leikkiruokaa täytyy tehdä. Niihin saa upotettua tilkkuja, langanjämiä ja huovutusvillaa. Ajattelin, että jos tekisi "leikkiruokakaapin" tai jonkun lautasviritelmän samalla tarrasysteemillä. Tai sit ihan vaan ruokia. Yksi ilta aloitin helpoilla eli porkkanoilla. Vaahtomuovin päälle neulahuovutin oranssia ja harmaasta noita raitoja. Lehdet tein märkähuovutuksena ja ompelin kiinni. Aika hienoja ekoiksi töiksi monen monen vuoden jälkeen, vaikka itse sanonkin.

Ja lopuksi valju, mutta tarpeellinen työ. Viileä alkaa kolottaa milloin jalkoja, milloin käsiä. Säärystimet auttaa. Lankana joku vanha raitainen 7 veljestä eli ei tarvinnut vaivata päätä kun noita väänsi. Teen kyllä yleensä käsityöt sellaisiin vuorokaudenaikoihin, ettei mikään monimutkaisempi oliskaan mahdollista.

Melkein valmiita töitäkin on. Huopatossut (parvekkeelle, mihin nukutan kuopuksen päiväunille) odottaa pesukoneeseen pääsyä. Esikoisen puuvillapipo on päättelyä vaille valmis. Miehelle on puikoilla lapaset. En kuulemma osaa tehdä sille lapasia ja nyt taas yritän näyttää, että osaanpas. Saan ompelukoneen tässä joskus ja sitten voi taas ommella. Lainasin kirjastosta Elisabeth Güntherin Ompele 0-4-vuotiaalle lapselle, suoraan 70-luvulta. Oijoi niitä ohjeita. Eurokankaasta ostin halpaa punaista velouria, josta pitäisi tehdä tytöille olkainhaalarit ja niihin ajattelin applikoida jotain. Lisäksi esikoiselle kietaisumekko kärpässienikankaasta. Polttelee, polttelee...