Kesäsatoa

Näköjään blogi jäi koko kesäksi oman onnensa nojaan, vaikka jonkin verran olen käsitöitä tehnytkin. Suurin syy lienee muutto, joka on nyt onnellisesti ohi. Jotenkin onnistuin tärväämään muuttoasioihin melkein koko kesän. Aika lahjakasta. Ja säälittävää.

No mutta aikaan on saatu jotain. Lähinnä ilmaiseksi eli kaapista löytyneistä kankaista ja langoista.
Aluksi esikoisen helleasu. Kaveri kommentoi tätä, että "mistä sä aina löydät noin kauheita kankaita". No tuo on aitoa 70-luvun lakanakangasta. Asun malli on ihan omasta päästä, tai vähän kyllä otin housuihin mallia esikoisen collegehousuista.

Vaippapussia varten tarvitsin pulia. Alkoi kyllästyttää ainainen kusisten muovipussien roudaus. Inhoan tuota kallokangasta, mutta se oli ainoa sopiva 2-laatuinen pala sillä hetkellä. Aika myrkkyähän likaiset vaipat kyllä ovatkin... Jämäpaloista tuli pari ruokalappua. Joustokanttiakin löytyi ja lapuista tuli ihanan joustavat.

Bambulangasta kudoin kuopukselle "kesänorjalaisen". Hyvä malli on ollut. Jämistä tuli pari tiskirättiä. Lopuksi pari jämälankaprojektia. Kaveri oli kevään Etiopiassa ja kertoi, että suomalaiset ovat neuloneet synnytyssairaaloihin vauvannuttuja. Innostuin niitä muutaman värkkäämään, kun kaapissa on iso laatikollinen lankoja ja etenkin langanloppuja, joille en ole keksinyt oikein mitään käyttöä. Malli oli tosi helppo.

Ja vielä viimeisin tekele, ovessa olevan ikkunan koriste tai verho tänne uuteen kotiin. Isoäidin neliöitä olen virkannut viimeksi ala-asteella. Puuvillalangan lopuista tuli tuollainen riemunkirjava esitys. Jos olisin hakenut langat nyt kaupan hyllyltä, olisin valinnut värit kyllä toisin. Neliöiden virkkaamisesta innostuin kuitenkin niin, että haaveilen tekeväni samalla tekniikalla vaikkapa tytöille päiväpeitot. Hieman suuruudenhullua, myönnetään...

Ompelukset ovat ainakin vähän aikaa katkolla, koska muuton jälkeen ompelukoneenkäyttömahdollisuus jäi 60 km päähän. Ehkä joskus saan aikaiseksi hankkia omankin koneen.

Lopuksi vielä anteeksi. Nuo kuvat on vielä kurjemmin aseteltu kuin ennen. Eikä mulla ole luultavasti koskaan aikaa opetella asettelemaan niitä oikein. Nytkin vieressä kitisee 2-vuotias "tuuuleeeee nyyyytttt miiinuuun vieeeejeeen sooohvaaalleee iiiissstuuumaaaaan".