P-E-I-T-T-O

On kuulkaa tullut pylväiden pyöräyttely viimeisen vuoden aikana melkoisen tutuksi. On kannattanut, sillä nyt se on valmis! Yhdestä kulmasta näyttää tältä:

Toisesta tältä:

Kolmannesta tältä:

Ja tässä koko komeus:

Peiton koko on reilut 160cm * 200cm eli sen olisi tarkoitus tulle meidän sängyn päälle, myöhemmin ehkä vuodesohvan/rautasohvan päälle. Lankana on suurimmaksi osaksi 7 veljestä (omia jämiä, toisilta sosialisoituja ja muutaman kerän jouduin ostamaankin), lisäksi jotain muita konepestäviä villasekoitteita. Siitä olin tarkka, että mitään huopuvaa ei tässä olisi, jotta kestää konepesunkin.

Huvikseni mietin tuossa päätellessäni, kuinka monta tuntia tämän tekemiseen on uponnut. Neliöitä on reilu 200 ja yhdessä neliössä meni aluksi tunti, loppua kohden aika painui 40 minuuttiin. Sommittelu ja yhdistäminen. No ainakin 200 tuntia. Melkein tunti päivässä, huhhuh. Ja onhan tässä vuoden aikana tullut tehtyä muitakin käsitöitä - ja tietenkin pyöritettyä normaali lapsiperheen elämä. Aika on kuitenkin aina jostain muusta pois ja tässä tapauksessa varmaankin lukemisesta, sillä viimeisen vuoden aikana en ole lukenut kovin paljoa (siis ehkä vain kirjan viikossa).

Arvoisa peitto, tervetuloa meille. Toivon Sinulle pitkää ikää.

Ei peittoa...

...vaan jotain muuta. Peiton kokoaminen ei etene, sillä olen flunssassa. Kun olen vähän villa-allerginen muutenkin, aiheuttaa villan pölinä flunssa-aikana melkoista kurkun kutinaa. Ei peitto onneksi kaapissa leipää pyydä, sääliä korkeintaan.

Sen sijaan jouduin ompelemaan esikoiselle hameen. On saanut päähänsä, että joka päivä pitäisi olla hame. Ei mekkoa vaan hame. Neidillä on kaksi hametta ja eihän ne riitä mihinkään, kun yleensä sotkeentuvat jo ensimmäisenä käyttöpäivänä ruokaan. Löysin laatikosta paitakankaiden loppuja ja niistä tuli leveähelmainen puolihame (just leveä helma on se juttu - mekkoa ei voi kuulemma sen takia pitää, kun se ei ympäri pyöriessä hulmua...). Me&I:lla on samanlainen hame ja siitä otin mitat. Hassua kyllä, koko 98/104cm on ihan sopiva lapselle, joka käyttää muutoin 116cm vaatteita.

Käsityökerhossa tein uuden aluevaltauksen ja taisin koukuttua. Olen aina ihmetellyt (ja ehkä vähän salaa nauranutkin) niitä, jotka viitsivät väkertää kortit itse. Vaan nyt kun oli aikaa, tilaa ja kunnon välineet niin johan alkoi syntyä. Ihan mahtavaa! Onneksi seuraavallakin kerhokerralla jatketaan. Jätin kortit yhtä lukuun ottamatta toistaiseksi tekstittömiksi niin voi tilanteen mukaan sitten tekstitellä. Osa korteista vähän kupruilee liimausten takia ja siksi näyttävät vinoilta. Ja taitaa joku olla ihan oikeastikin vino, kun meillä ei ollut leikkuria enkä viitsinyt viivotintakaan käyttää.

Villa Villa

Sillä nimellä voisi tätä meidän torppaa (noh, rivitalo-osaketta) kutsua. Kädet kuivaa korpuiksi ja sormetkin välillä ilmoittelee itsestään, mutta koukku ja puikot ne vaan on käsissä oltava. Nyt tosin esittelyssä ihan perusjuttuja. Kaverin pojalle lupasin tehdä jämähahtuvista villahousut. Ohje on Curly purly sovellettuna. Kokoa M tavoittelin, mutta taisi tulla vähän reilu. No on se poikakin kyllä jo vissiin 4kk.

Kuopus tarvitsi koville pakkasille kaulaliinan, kun haalarin vetoketju ei tahdo pysyä kiinni vaan lähtee aukeamaan itsestään. Kaivelin punakirjavaa 7veljestä kaapista ja tein siitä ihan perusbaktuksen. Aluksi lisäykset joka 4.kerros ja kun tuntui leviävän liikaa, vähensin joka 6.kerrokseen. Esikoinen ratkesi ruinaamaan, että hänkin haluaa "kolmionmuotoisen kaulahuivin, ei mitään neliötä (kuten vanha)" ja niinpä hänellekin. Sen verran hellyin, että lanka käytiin valitsemassa yhdessä. Ihanan väristä tuo uusi raitainen 7veikka onkin. Tässä on lisäykset joka 6.kerros. Alkaa muuten selvästi kevät tulla, kun tämän kuvan otin parvekkeella peräti ilman salamaa.

Vuoden urakka alkaa olla ohi. Seuraavassa postauksessa esittelen valmiina tämän:

Punahilkka

Oli ihan pakko tilata Ikasyr:lta punahilkkatrikoota. Ompelin neideille Ottobren Teekannutunikat (en muista ohjeen numeroa) koossa 98cm ja isonnettu 110cm. Ovat vähän rajoilla, ovatko liian leveitä makuuni, mutta ovat olleet käytössä ihan hyviä. Lapset on tykänneet ja tuo kuosi on kerännyt rutkasti ihailua.

Blogiin voi olla tulossa pakollinen tauko. Kameramme on hajonnut jokseenkin lopullisen oloisesti. Olemme myös turhan hitaita hankkimaan uutta, joten jonkin aikaa pitänee pärjätä ilman. Eipä tässä tosin hurjia määriä tulekaan kässättyä. Isoäidinneliöitä lähinnä ja sitten korjausompelua ja sensorttista.

Pallosieniä

Paitoja taas tyttärille. Lasten Metsolasta tilasin kärpässienikuvioista interlockia ja siitä surahti paidat molemmille. Kaava Ottobre 1/2010-lehdestä, kokoina pidennetyt 92cm ja 110cm. Tuoreina tuntuivat hyviltä ja tuhdeilta, mutta toivon todella, etteivät venähtäisi pesujen myötä, kuten JNYdesignin viidakkointerlockille on käynyt.

Käsityökerhossa askarreltiin syksyllä sadeputki (googlettamalla löytyy ohjeita). Kangaspakan keskiörullaan siis lyötiin kymmenittäin nauloja spiraalin muotoon, putki täytettiin desillä-parilla riisiä, päät umpeen ja kangas päälle. Tuo kangas tosin tuli vasta viikonloppuna, mutta hyvin soi ilmankin. Jos joku innostuu tämän myötä tekemään niin osa riiseistä kannattaa korvata makaronilla, sillä riisi solahtaa putken läpi vähän turhan nopeasti ja siten pitkä ja rentouttava soundi jää vähän vajaaksi.

Olen edelleen ihan pöpinä isoäidin neliöihin ja niitä syntyy melkein joka päivä. Tällä tahdilla iso peitto on valmis ennen kesää! Jihuu!

Ajatuksista teoiksi

Olen kerännyt viikkokausia inspiraatiota ompeluun. Viime aikoina sitä on ollut, mutta isoäidinneliöt ovat koukuttaneet vielä enemmän. Tänä viikonloppuna pääsin viimein tuumasta toimeen. Kankaita oli kertynyt ja ideoitakin.

Monet ompelevat neuvolakortteihin kannet. Minäkin mietin sitä, mutta kun kummallakaan lapsella ei ole enää montaa neuvolakäyntiä edessä, kansien ompelu tuntui aika turhalta. Sen sijaan minua on ärsyttänyt töistä saadun kalenterin keinonahkaiset kannet. Semmoista sienevää höttöä, hyi. Kaivelin kauneimman kankaani (äitini teiniaikainen takki tuo on ollut) ja hurautin kalenteriin kannet. Vuoriksi oranssia lakanakangasta. Osviittaa katsoin täältä: http://villapata.vuodatus.net/blog/2226738/nain-sen-tein/ . Itse kalenterin kannet ovat ohutta pahvia, joten ompelin kalenterin etukannestaan etupuolen taskuun kiinni niin ei pääse tippumaan. Samalla tuli pienet kätevät taskut pikkulapuille. Takakannen taskussa on kätevä säilyttää puhelinmuistio-osaa ja muuta paperisälää. Voi kun tykkään!

Esittelin yksi päivä esikoiselleni kangasvarastoja ja kysyin, mistä haluaisi paidan. Aurinkokankaasta eli Lasten Metsolan Sunray:sta. Koko on isonnettu 110cm ja kaava Ottobre 1/2010. Hyvälle näyttää.

Liivimekkojakin väkersin, omalla hyväksi havaitulla kaavalla. Kuopukselle noin koko 98cm, kankaana luullakseni Sampsukan Pöllömetsä-velouria. Ikasyriltä ostetun punapilvisen joustofroteen jämäpalasta tuli mekko noin kokoa 74cm. Eipä mahdu meidän perheeseen, joten maailmalle käy tie. Kyllä nuo vauvakoon vaatteet on niin söpöjä...

Lämpöä talveen

Hurjan kylmää on ollut. Olin varannut kaappiin itseäni ajatellen 400g punaista Novitan Tempoa, tarkoitus oli tehdä liivi. Ei tullut liiviä vaan tuli esikoiselle paita. Pöllökuvion kopioin RuttuNuttu-blogista ( http://ruttu-nuttu.blogspot.com/2010_11_01_archive.html ) ja paidan malli mukaili Novitan syksy 2009-lehden 122cm neuleohjetta. Pidensin helmaa, jotta malli olisi enempi tunikamainen. Tein hihat ohjetta kapeammiksi, mutta niistä tuli silti hervottoman leveät. Ei varmaankaan tunnu kovin kivalta haalarin alle sullottaessa.

Novitan FlipFlopia oli jossain tarjouksessa ja piti sitä ostaa kokeeksi. Virkkasin verkkokassin (ketjusilmukkaa ja kiinteää). Ehkä sille tulee vielä käyttöä esim. ensi kesänä.

Käsityökerhossa askarreltiin keppihevoset. Virkkasin vanhoihin villasukkiin korvat, koukuttelin lankaa harjaksi ja napit silmiksi. Sitten vanua täyteen ja harjanvarteen kiinni. Kuva on valitettavan huono, mutta ihan hienot noista tuli. Nimikseen saivat Suola ja Pippuri.

Viime keväänä aloittamani isoäidinneliöpeittoprojekti on liikahtanut taas eteenpäin. Neliöitä on tällä hetkellä vajaa 80, joista tulee reilu metri kertaa metri. Lankana 7 veljestä. Vielä saa muutaman koukutella, sillä tavoitteena olisi parisängyn kokoinen peitto...

Joululahjaksi tein pipoa, lapasia, huopaheijastimia ja tiskirättejä, mutta tajusin vasta paketoituani, että olisihan ne voinut kuvatakin. No sinne menivät. Ei niissä mitään kovin ihmeellisiä innovaatioita ollut.