Lämpöä talveen

Nämä tuotokset ovat jo muutaman viikon takaa, mutta odottaneet edes siedettävää päivänvaloa kuvaamista varten. Novitan Tempo-langasta syntyi tunika Suuren Käsityölehden 2/2011 ohjeella. Ohjeeseen sisältyvä irtokaulus tuntuu oudolta. Nyt se on vielä alkuperäisenään, mutta saa nähdä, muokkaanko jotenkin. Tein tunikan koossa S ja tuli aivan sopiva. Normaalisti olen kokoa M-L, joten ihmetyttää kuten monesti aiemminkin. Palmikoihin eksyi yksi virhe (kuka löytää?), syytän siitä hervotonta Putouksen tämän kauden avausjaksoa.

Viininpunaisesta Isoveljestä syntyi kolmiohuivi salomoninsolmuilla. Vuosi sitten tein samanlaisen petroolinvärisestä Isoveljestä, mutta se joutui sittemmin purettavaksi.

Tällä hetkellä käynnissä on yksi isompi projekti. Sitä voisi kuvailla vaikka fraasilla "fångad av mormorsrutor" (hmm, onko tuo edes oikeaa ruotsia?). Eli isoäidinneliöitä ja peiton kuvioinnin löysin eräästä ruotsalaisblogista.

Oktomaniaa ilmassa?

Viimeisenä (kokonaista kaksi lomapäivää tässä olikin...) lomapäivänä olin höveli ja lapset huomasivat sen. Toivoivat lisää Oktonauttipaitoja ja lupasivat leikkiä kiltisti yhdessä sillä aikaa, kun ompelen. Kuopus halusi Kwaziin (nyt on kirjoitusasu tarkistettu :) ja esikoinen Tohtori Vihin ja veljenpoikansa Suihkiksen. Kovasti oli tarkkaa: Suihkiksella on keltaiset silmälasit ja valkoiset pilkut huiviin piti lisätä jälkitoimituksena, Vihin monookkeli taas on sininen. Vihin rusetti on H&M:n trikoopaidan niskanauha ja applikointikankaat jämiä tai kierrätettyjä; interlockia, joustofroteeta, collegea ja velouria. Itse paitojen kankaat on jämiä: ruskea ja turkoosi 70- tai 80-luvun collegeja äitini kaapeista, punainen velour mummuni kirpparilta ostamasta mekosta ja keltainen velour jämää. Resoritkin oli viimeistä viedään-palasia. Kuopuksen paita on helmanpituudeltaan aika nafti, mutta kangasta ei riittänyt yhtään enempään.

Harmittaa palata töihin, sillä nyt aloin saada applikoinnissa kunnon rutiinia päälle. Työarkena en vain jotenkin jaksa tällaisia projekteja.

Oktonautit, asemiin!

Nyt kun on ollut useampi vapaapäivä (joulunpyhinä kolme, nyt kolme), on taas tullut intoa tehdä jotain muutakin kuin suoraa saumaa. Katselin muiden blogien viime vuoden kuvakollaaseja ja hain inspiraatiota. Ajattelin tehdä muutaman ajatusvarkauden, mutta tänään syntyikin jotain muuta.

Esikoinen on suuri Oktonauttifani ja tein ylläriksi paidan, jossa on applikoituna kaksi tytön suosikkia, kapteeni Valkonen ja Peso. En ole tainnut ennen tehdäkään tuollaista näperrystä. Meni aikaa, mutta oli kivaakin! Paidan kangas on vuosia sitten Eurokankaasta ostettua velouria. Sitä ei ollut aivan tarpeeksi, joten hihoihin piti tehdä hupsut piiiiitkät resorit. Resoriakaan ei ollut tarpeeksi, joten tein kaksiväriset resorit. Ihan hauska, kun käänne onkin erivärinen. Huomaako kukaan kuvaan jäänyttä virhettä? Kapteenilta unohtui nenänpää. Tarvitseeko edes mainita, että paidan menestys oli huikea? Käyttäjä tosin urputti jotain siihen suuntaan, että koska niillä ei ole kypäriä, ne ovat Oktofonissa (vai Oktopolissa?) ja sen aluksen pitäisi näkyä paidassa myös. Tuhahti vastaukseksi, kun kerroin, että se olisikin kuule pikkuisen turhan haastava ommeltava...

Kuopuksellekin lupasin tehdä jotain. Hän toivoi samaisesta sarjasta Qvasia (miten ikinä se kirjoitetaankin), mutta en sitä viitsinyt vaan Maisafani sai Tellun. Paita on vanha, aivan blogin alkuaikoina tehty. Silloin siihen tuli aivan liian pitkät hihat, mutta pidettyä sitä silti tuli. Nyt pätkäisin hihat lyhyemmiksi ja laitoin resorit. Koska Tellun väritys on melkolailla raitojen mukainen ja hahmon piirustustapaankin se sopi, ompelin ääriviivat tummalla. Erottuu paremmin, mutta ommel näkyy liian selvästi tai siis ennemminkin ompeleen epätasaisuus näkyy liian selvästi... Joskus olen kokeillut kaupan applikointien tyylistä ultralyhyttä tikkiä, mutta se venyttää kankaita liikaa, vaikka tukikangasta käytänkin. No eiköhän tämä kelpaa tytölle silti. Tellu on muodinmukainen ja pukeutuu peuramekkoon. :)

Säärystimet ja kaavoitusihmettelyä

Olen siitä surkea olento, että kinttuni ovat liaan paksut talvisaappaisiin. Siis sellaisiin oikeisiin nahkasaappaisiin, jotkut UGG-tyyppiset patongit varmaan mahtuisikin. Tämä ei ole edes painokysymys, sillä vetskari jumittuu jo nilkkaan kehräsluunn kohdalle. Kun kuitenki tykkäisin saappaista tai muista säärenlämmittimistä, piti auttaa itse itseään. Neuloin säärystimet. Ne lämmittävät kengän yläpuolella ja ovat leikisti saappaanvarret. Ohje on http://www.ullaneule.net/0307/ohjeet_vainot.html, mutta melkoisesti muokattuna. Tuolta on lähinnä vain palmikko. Lankana Paprika-sävyinen Novitan Polku. Varasin sitä 200g, mutta kulutus olikin yllättäen alle 100g. Tosi riittoisaa lankaa! Lopusta pitäisi keksiä jotain. Jos tuosta sai pitkät säärystimet niin kai reilu 100g riittäisi vaikka pitsihuiviin?

Esikoinen on ihastunut lyhythihaisiin. Kultakutrista tuli toive ja kangasta riitti hyvin vielä lyhythihaiseen. Kaava on Ottobre 3/2011/Young Designers. Tuossa mallissa kaavoitus on todella slimmiä, sillä kuvassa on 116cm pitkä juuri 5 vuotta täyttänyt neito ja paita on tunnontarkasti mitoituksen mukaan tehty 134 cm. Eihän tuo ole edes teltta eikä edes erityisen pitkä! Viime kesäiset t-paidat ovat saman kaavan kokoa 122cm ja niissä meinaa jo napa vilkkua ja vähän kinnaa leveydestäkin. Onhan tuo lapsikin roteva, muttei tietääkseni ylipainoinenkaan.

Jouluisia juttuja

Joulumme meni lahjojen suhteen hyvinkin maltillisesti, mistä olen ylpeä. Vähistäkin lahjoista vain pieni osa oli itse tehtyjä. Ne kaikki olivatkin samoja eli vinyylilevykulhoja. Sain työkaverilta nipun vanhoja LP-levyjä ja sulattelin ja muovailin niistä kulhoja. Vinkkiä hain MakaMarrin blogista (http://makamarr.blogspot.com/2011/01/vinyylilevykulho-aaltoilevaa-taidetta.html). Ei noita olisi noin paljoa tarvinnut tehdä, mutta oli niin hauskaa...

Joulukorttejakin väsäsin, kun käsityökerhossa oli käytössä oikein Sissix:n kuvioleikkuri. Pieniä pakettikortteja tuli melkoinen nippu, kuvassa on yhdet per laji.

Tänään pikaompeluna vielä esikoiselle paita. Tuttu jatkettu 122 cm Ottobren Stripey. Tytär muisti kultakutrisadun äitiään paremmin, noloa...

Vielä pikaisempana ompeluna BabyBorneille sukkahousut omista rikkimenneistäni. Ensin halkaisin kantapään takaa ja ompelin haarasaumalla sukat yhteen, sitten kavensin jalkaosista kantapäät pois ikään kuin lahkeen sisäsaumana. Kerrassaan helppoa!

Käyttöpaidat

Olen jämähtänyt tekemään lasten paidat aina samoilla, yksinkertaisilla kaavoilla. Tylsää kyllä, mutta ovat käytössä hyviä ja kuosikankaat eivät mielestäni sen kummempaa konstailua kaipaakaan. Kaava on Ottobre 1/2010:n Stripey, koot 104cm ja vähän jatkettu 122cm. Kuoseina tällä kertaa 5 apinaa ja Keijut. Keijujen kanssa kävi hyvä tuuri. Keväällä oli Keijua myynnissä, mutta myöhästyin silloin enkä saanut meille. Neidit olivat ehtineet jo ihailla sitä silloin. Nyt syksyllä Ikasyr ilmoitti Facebookissa, että Keijua on vielä pieniä jämäpaloja myynnissä. Syöksyin verkkokauppaan ja sain viimeisen pinkin palan. Pituutta palalla oli 1,35 m, joten siitä tulee toinenkin paita ja vielä jotain muuta. Olen havainnut, että interlock tuppaa pesujen myötä venähtämään leveyssuunnassa. Niinpä yritin ennakoida leviämistä ja kavensin ja pidensin mallia hieman.

Muitakin käsitöitä olen tehnyt, mutta ne on näin joulun alla hys hys... Jospa sitten joulun jälkeen bloggaisin ne.

Kennostolapaset

Kaveri vilautti tekemiään kennokuvioituja lapasia ja koukutuin saman tien. Hain kaupasta Drops:n Big Fabelia kahdessa värissä, etsin ohjeen (http://creativewhimsy.wordpress.com/patterns/newfoundland-mitts/) ja rupesin hommiin. Novitan Talvi 2008-lehdessä on kaavio mallineuleesta. Sovelsin vähän siinä ja tuossa kohdassa ja sain mieleiseni. Peukalon tein kahdella värillä "kaksinkertaisena", jotta kintaat pitäisivät myös peukalon lämpiminä. Aivan kamalan koukuttavaa näitä oli tehdä! Käytin nelosen puikkoja. Varressa 36s ja kämmenosassa 42.

Aiemmin värjäämistäni langoista tein ihan yksinkertaista, jotta väri tulisi oikeuksiinsa. Töihin ranteenlämmittimet ja muuhun käyttöön lapaset. En ole pessyt vielä käsineitä ja tuoksuvat yhä mehulta, hauskaa.