Viimeisenä (kokonaista kaksi lomapäivää tässä olikin...) lomapäivänä olin höveli ja lapset huomasivat sen. Toivoivat lisää Oktonauttipaitoja ja lupasivat leikkiä kiltisti yhdessä sillä aikaa, kun ompelen. Kuopus halusi Kwaziin (nyt on kirjoitusasu tarkistettu :) ja esikoinen Tohtori Vihin ja veljenpoikansa Suihkiksen. Kovasti oli tarkkaa: Suihkiksella on keltaiset silmälasit ja valkoiset pilkut huiviin piti lisätä jälkitoimituksena, Vihin monookkeli taas on sininen. Vihin rusetti on H&M:n trikoopaidan niskanauha ja applikointikankaat jämiä tai kierrätettyjä; interlockia, joustofroteeta, collegea ja velouria. Itse paitojen kankaat on jämiä: ruskea ja turkoosi 70- tai 80-luvun collegeja äitini kaapeista, punainen velour mummuni kirpparilta ostamasta mekosta ja keltainen velour jämää. Resoritkin oli viimeistä viedään-palasia. Kuopuksen paita on helmanpituudeltaan aika nafti, mutta kangasta ei riittänyt yhtään enempään.
Harmittaa palata töihin, sillä nyt aloin saada applikoinnissa kunnon rutiinia päälle. Työarkena en vain jotenkin jaksa tällaisia projekteja.
Mahtavia oktonauttipaitoja!, tuumii täällä meidän esikoinen. Osaispa äitikin tehdä tuollaisia...paineita!
VastaaPoistaOsaat aivan varmasti, jos vain aika ja kärsivällisyys riittää. Etenkin aika, sillä yhteen paitaan menee helposti kolmisen tuntia. Eli paineesi sen kun lisääntyvät. :)
VastaaPoista