torstai 23. kesäkuuta 2011

Kesän 2010 revanssi

Tein viime kesänä kuopukselle nirunarumekon 70-luvulta peräisin olevasta äitiyspakkauksen pussilakanasta. Tänä kesänä mekko oli muuttunut paidaksi, mutta koska se kuosi vaan on niiiiiin ihana, sai mekko jatkoajan. Tai siis jatkopalan. Myös jatkopala on vanhaa pussilakanaa ja siitä samasta tein myös uuden solmimisnauhan. Olin niin superlaiska, että ompelin jatkopalan suoraan vanhaan päärmeeseen kiinni. Eipä tunnu haittaavan, tulipa ainakin jämäkkä sauma.



Löysin ompelulaatikon pohjalta myös sortsintekeleet itselleni, jotka jäi vuosi sitten jostain syystä resoreita vaille valmiiksi. Tuli ehkä maailman parhaat kesähousut! Kaava on Suuresta Käsityöstä (11-12/2009), koka 40/42 ja vyötäröä muistaakseni korotin, kun tykkään paidan alle tulevista "kainalomalleista". Pahoittelen taas pimeitä kuvia, mutta jospa silti saisitte tolkkua. Innoituksen näihin sain Me&I-kutsuilta, kun totesin, että kivat housut, mutta en rupea montaa kymppiä maksamaan. Kangas löytyi äidin kaapista, on ostanut joskus torimyynnistä Nanson halpaa trikoota, kalsareita tai pyjamia tuosta on varmaan alun perin ollut tarkoitus tehdä. Resori luullakseni Myllymuksuilta.

3 kommenttia:

  1. Oi mikä mekko! ♥ Tuo nalle on niiiin ihanaa! Sitä on mulle tulossa uudenveroisen pakkauksen pussin muodossa :) En malta odottaa! ♥ Saahan siitä pulittaa suht hyvin, mutta keräilijän sielu ei malta jättää ottamattakaan ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana mekko - edelleen :)

    Ja tosi hyvän malliset kesähousut! Täytyykin kaivella tuo lehti kirjastosta ja harkita moisia itsellekin.

    VastaaPoista
  3. Tuo nallekangas on kyllä tosi ihanaa! Sitä on vielä pieni pala jäljellä. Kuopukselle pitäisi tehdä tilkkutäkki päiväpeitoksi, ajattelin käyttää jäljellejääneen palan päiväpeiton yläosaan kokonaisena.

    Mari, tuo housujen malli on kyllä hyvä! Lehdessä oli tehty naiselle velourista jouluhousut (heh, nainen palelkoon jouluna), mutta hyvin toimi trikoisenakin. Resorin pituutta en katsonut kaavasta, joten sen sopivuutta en osaa arvioida.

    Ja huomasinpa, että nyt on blogilla 23 lukijaa. Olen iloinen! Tekisi toisaalta mieli opetella kuvankäsittelyt ja ulkoasukikkailut huollellisesti, mutta toisaalta sitten blogeilusta saattaisi tulla liian kunnianhimoista. Tämän tarkoitus on kuitenkin olla se rentouttava paikka, johon rätkäisen kätteni tuotokset, jotta voin myöhemmin itse käydä katsomassa, että olen pikkulapsivuosina saanut sittenkin edes jotain aikaiseksi.

    VastaaPoista