Niin kuin olis hoppua

Aloitin työt neljän vuoden kotonaolon jälkeen. Vaikka se olikin oikea ratkaisu ja on ihanaa olla välillä aikuisten parissa ja käyttää harvoja aivosolujaan, aika on kyllä aika tiukassa. Eipä iltaisin ole tullut mieleen päivitellä blogia. Eikä kyllä hirmuisesti tehdä käsitöitäkään. Aikansa kutakin kuitenkin. Ja voisi sanoa, että mitäs läksit, nii...

Ennusteet kylmästä talvesta saivat minut säikähtämään ja kun tiedän, että etenkin esikoinen palelee herkästi (ja kuopuksen kädet on helposti jääkalikat), piti ruveta neulomaan. Sukat molemmille ja lapaset isommalle. Kunnolla vartta. Lankoina 7veljestä raitana ja raidattomana sekä Nallen 4 seasons talvea. Mitoitukset otin mainioista parin vuoden takaisista Novitan sukka- ja lapastaulukoista.



Meillä on keittiössä innokkaita apulaisia, mutta toiselta pääsi kalapuikonpaistossa sormi otti kuuman pannun reunaan ja itku tuli. Kun vielä aikuisten patakintaatkin olivat todella räpsähtäneet, ompelin uudet. Olin ennen viime joulua ostanut Eurokankaasta jotain ihmeen lämmöneristyskangasta, joka sopii kintaiden sisään. Kuvittelin kai tekeväni joululahjaksi kintaita. Nyt tuli kangas tarpeeseen ja metristä riitti juuri yksiin isoihin ja kaksiin pieniin kintaisiin. Tai uunilapasiin, kuten esikoinen tokaisi. Sainkin muuten vuolaat kiitokset, ensin sanalliset ja sitten molemmat lapsoset taputtivat kintaat kädessä ja huusivat "Hienoa, äiti!". Kuosikankaat ovat oikeaa retroa ja Eurokankaan ihanaa kärpässientä. Aikuisten kintaiden kaava Käsityölehdestä 11-12/05 ja lapsille pienensin siitä. Menee ehkä mainostuksen puolelle, mutta tämä on mainio lahjaidea lapsille, jotka tykkäävät auttaa keittiössä, etenkin hellan ääressä.

Myllymuksuilta sai syksyllä kaupanpäällisinä pul-tilkkuja ja tilasin niitä. Olin nähnyt Irenen blogissa (http://empiip01.vuodatus.net/blog/2450907/tama-on-jo-riippuvuutta-/) hänen tekemiään pul-rukkasia ja päätin testata. Kaavan piirsin Ruskovillan lapasista ja isonsin vähän. Vuoriksi laitoin vaipoista jäänyttä mikrofleeceä ja resori on ihan tavallista resoria. En teipannut saumoja, mutta paremmin nuo silti kestävät hiekkalaatikkokosteutta kuin puuvillalapaset. Käytössä ovat olleet hyviä, etenkin esikoinen on ihastunut norsusiinsa. Pulia on vielä jäljellä, täytynee niistä surrailla kevääksi lisää. Ovat vaan jotenkin tympeitä ommeltavia (pul ei luista, fleece venyy jne.). Ehkä pitäisi tehdä itsellekin ulkoilua varten.

Olen kokeillut lisää korujen tekemistä. Tein käsityökerhossa kokeneemman koruilijan opastamana lasihelmistä kaulakorun. Nappikorun virkkasin myös. Oli helppo! Paksua ompelulankaa, 1,25mm virkkuukoukku ja ketjusilmukoita. Ostin Biltemasta myös puuhelmiämpärin ja tekaisin niistä pikaiset helmet rinsessoille. Ei kyllä koruilu ole pidemmän päälle mun juttu. Melkoista näpräystä.





Vähän jänskättää, ehdinkö jatkossa tehdä käsitöitä juurikaan. Saati sitten jaksanko blogata niitä. Toisaalta lasten nukkumaanmenon jälkeen on usein niin aivoton olo, että joku helppo neule tai virkkaus on juuri sopivaa hommaa telkkarin katselun lomassa. Ja onhan mulla keväällä aloitettu isoäidinneliörojektikin kesken. Ja joulukin tulee...