Kasseja ja myssyjä

Ensin kuitenkin tunika. Kaupat eivät tarjonneet ainuttakaan päälle sopivaa rättiä pieniä juhlia ajatellen, joten ei auttanut kuin ommella. Lyhythihainen tunika on tehty Suuren Käsityölehden 9/08 kaavalla, kokoa 40/42. Tällä kertaa kävi niin, että pienempikin koko olisi riittänyt. Höh. Pidän tästä oikeasti ja vaikka kuva muuta väittää, en ole oikeasti noin isopäinen ja jalaton... Laskosten väkertäminen oli yllättävän hauskaa, kunhan siihen sai taas ryhdyttyä. Tukikankaat on edelleen kamalia kiinnitettäviä, mutta helpottavat itse ompelua ja takaavat siistimmän jäljen. Kankaana Eurokankaan palalaarista löytynyt laskeutuva trikoo. Taitaa olla melkoisen viskoosinen. Kuvassa näkyy myös ensimmäinen helmityöni, puuhelmistä läpinäkyvään joustonauhaan pujoteltu kaulakoru ja rannekoru. Ei ole muuten meikäläisen laji - helmet karkasivat muutamaan otteeseen ja muistin, miksi en sitten pyrkinytkään kirurgiksi. :)

Vanha, siskoni tekemä käsilaukkuni on hajonnut, nyyh. Ei auttanut kuin tehdä itse uusi. Vallilan oranssi Kelohonka-kangas oli sopivan näköinen ja siitä siis. Vanhasta laukusta mitat. Yritin tehdä oikeaoppisesti eli vuoritin laukun oranssilla lakanakankaalla ja kätkin kaikki saumanvarat laukun sisään. Oli mennä aivot solmuun (hermot taisi mennäkin) ja yhden neulankin katkaisin, mutta oikein meni. Tai melkein oikein. Kassi oli valmis ja huomasin, että hihna kiertää. Mutta virheestä tuli tällä(kin) kertaa juju eli olalla hihna menee kaksinkerroin ja tikkasin sen kolmion muotoiseksi.

Olen aloittamassa työt virastoista virallisimmassa ja ehkä vastaiskuna sille tuli vimma saada mahdollisimman hörhöinen laukku. Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua-kirjassa oli perhoslaukun ohje, jota seurailin. Tästä tuli taas vehje, jonka kankailla on tarina. Sydänkangas on kaverin anopin pussilakana (samaista kangasta kontrastiväreinä on laukun vuorissa), hihnojen punainen mummulani vintistä. Turkoosi on ihan Eurokangasta, mutta pitsit SPR:n kirppikseltä bongatut vanhat pyyhkeen pitsit. Innokkaana jo kassin kuvasin, kunnes muistin, että kiinnike eli nappi puuttuu vielä. Nappi on tyttäreni mekon varanappi, itse mekko on peräisin Budapestista. Napin kiinnityslenkin taas aion tehdä H&M:n trikootopin niskasta otetusta "että-pysyisi-henkarissa"-satiininauhasta.

Pikkunaiset halusivat omatkin käsilaukut ja niinpä pikasurautin sellaiset neitien odotellessa.

 

Ja lopuksi nuorien neitien vaatteisiin sopivia norjalaisia myssyjä lisää. Kuopukselle Puro luumupuusta (aiemmin esitelty menikin esikoiselle) ja esikoiselle Drops:n Nepalista. Ah nuo on terapeuttisia tehdä!