Isoäidin aikaan

Projektia pukkaa. Kuukausien ajan olen haaveillut isoäidin neliöistä. Villaisista sellaisista. Aina on ollut jotain akuutimpaa tekeillä, mutta viikon verran tässä jo ehdin niitä tehdä. Eli siihen saakka, kunnes tajusin, että tyttäret (minä itse mukaan lukien) tarvitsevat kesäpipoja ja kevyempiä villapipoja.

Tein itselleni villapipon. Kivan ohjeenkin löysin: http://www.knitty.com/ISSUEsummer05/PATTtychus.html .

Pidän pipon väreistä, mutta tein vahingossa liian matalan mallisen ja tuntuu, ettei se oikein pysy päässä. Esikoiselle se on tietenkin sopiva ja kivan näköinen ja hän tykkääkin siitä (plus neidin naama on jäänyt ruuan jälkeen pesemättä - oops). Jossain vaiheessa täytyy tehdä itselle uusi tai sitten neuloa tuohon toiseen suuntaan menevä puna-valkoraidallinen jatkoreuna.

Tässä vielä tällä hetkellä valmiit neliöt. Kerroksia on kussakin neliössä kuusi, lankana 7veljestä tai samanpaksuiset superwash-villasekoitelangat ja työvälineenä virkkuukoukku nro 5. Jossain vaiheessa intoonnuin jopa niin, että alkoi tulla koukkukyynerpään (vrt. hiiri- ja tenniskyynerpäät) oireita. Näitä lappusia olisi tarkoitus tehdä paljon - vaikka satoja - ja niistä koota peittoa, tyynynpäälistä, jotain sisustusmeininkiä jne. Alkuun otin hirmuiset paineet värien harmonisuudesta, mutta sittemmin tajusin, että riemunkirjavissa peitoissa lienee jokseenkin sama, miten värit mätsää yksittäisissä tilkuissa.