Joulu meni jo

Hups, jäipä pakollinen joululahjapostaus näköjään roikkumaan. No tässä viimein. Ei kyllä mitään kovin kummallista paketteihin mennyt näin blogimaailman kannalta, mutta tyytyväisiä saajia kyllä taisi ainakin vaatepuolella olla.

Kaksi pikkuista kummityttöä sai housut. Sydänpyllyhousujen kaava Käsityölehdestä 11-12/2013 koossa 68cm, söpöä oli tehdä niin pienet! Vihreä on joustocollegea ja sydän joustofroteeta.

Kun näin Mutturalla -blogin hirviöpöksyt, tiesin, että ne on tehtävä ryömivälle kummilapselle. Olen nähnyt ne jo pari kertaa käytössä ja ova kyllä vekkulit. Lahkeisiin tuli vähän kasvuvaraakin. Kaavaa sovelsin vähän sieltä sun täältä, kun en ihan tyydyttävää löytänyt kotoa mistään eikä silloin yöllä ollut kirjastokaan auki. Kankaat molempiin löytyivät kotoa valmiina. Vihreä ja punainen joustofroteeta, musta joustocollegea ja valkoinen interlocktrikoota.

Aikuisemmat läheiset saivat ekan saippuakokeiluni tuotoksia. Näiden saajat ehkä eivät ole täysin tyytyväisiä, mutta ajatus ehkä oli tärkein... Tein saippuan niin viime tingassa, etten ehtinyt sitä itse testata ennen joulua ja kun testasin niin totesin, että kuorivaksi ainesosaksi tarkoitettuja kahvinpuruja oli aika reilusti. Tuo ei siis ole kuorivaa vaan raapivaa saippuaa... Se kyllä onneksi puhdistaa eli sikäli prosessi oli onnistunut, vaikka lipeän kanssa tuskanhiki iskikin.

 Pistetääs lopuksi vielä kuvat tosi haastavista ompelutöistä, joita en ole aiemmin kehdannut blogata. Mutta vaikka ihan vakuutukseksi siitä, että joustofrotee on yllättävän hyvä materiaali kestotiskirättiin. Näitä on käytetty puolisen vuotta. Kerran viikossa vaihdan eikä sillä vaihtovälillä ole ruvennut haisemaan pahalle, vaikka etukäteen niin luulin. Tosin maitotuotteiden pyyhkimistä isommissa määrin olen vältellyt, mutta silti... Voin siis suositella, jos teiltä löytyy joustofroteetilkkuja. Niin joo, noita kaakelitarrojakin voin suositella edelleen keittiön pikaremontiksi. Ovat olleet pian 2 vuotta keittiössämme ja ovat kestäneet jopa hellan kuumuutta kupruilematta. Myös työtasolle laitettu puukuvioinen kontaktimuovi on pysynyt yllättävän hyvänä (tosin kun lapsi leikkasi siinä ilman leikkuulautaa niin siitä toki tuli "yllättäen" viilto).