Muuta uutta yläkertaan

Remontin yhteydessä tein "pakollisen" Ikean reissun. Tarttuihan sieltä kaikenlaista mukaan myös muihin yläkerran huoneisiin...

Keittiötä vaivaa krooninen kaappitilan puute. Toisaalta i-mallisen keittiön peräseinä on ollut vailla käyttöä. Värde-seinähylly mahtui mainiosti tilaan. Alin hylly piti jättää laittamatta, jotta kattilakaappi aukeaisi, mutta muutoin on ihan paikallaan. Emännänjatkokin mahtuu alle. Hyllylle pääsivät keittokirjat, purkkeihin piilotetut teet sekä kuiva-aineita.

Kuiva-aineiden purkit sain vanhempieni mökiltä. Ne on tulleet Pauligin kahvipakettien mukana isäni mukaan 50- tai 60-luvulla. Kuulemma ne oli heillä jo, kun hän oli lapsi. Muovi on kulunut joistain kohdista sameaksi ja kellertäväksi, mutta en anna haitata. Nämä on niin ihania! Harmi vain, ettei punakantisia purkkeja joko ollut lainkaan tai sitten ne ovat hajonneet.

Olohuoneeseen ei tainnut tulla muuta uutta kuin vihreä Lack-pöytä. Mietin jonkin aikaa, onko vihreä liian ärjy väri, mutta ei todellakaan ole.

Eteisessämme ei ole paikkaa kunnon yleisnäkymäpeilille. Onneksi vessan ja tuulikaapin ovien väliin mahtui juuri ja juuri sopivasti Hylkje-pikkupeilejä. Ihanat värit! Päädyin joka väriin, kun keksin, että asettamalla ne päällekäin jokainen perheenjäsen näkee naamansa omasta peilistään. Tällä hetkellä me siis olemme kuin urkupillistö...

Uusi makuuhuone

Viimein! Kolme vuotta on asuttu kotiamme ja aikuisten makuuhuone on ollut koko ajan mitä sattuu. Rumia seiniä, epämääräisiä tauluja ja onpa välillä nukuttu varastokopissakin. Ei kovin houkuttelevaa... Kesäinen alakerran vesivahinko innosti kaikkien makuuhuoneiden pintaremonttiin. Aikuisten makuuhuone tehtiin yläkertaan. Näin kammottavalta huone näytti ennen:

Roikkuvat lastulevyiset kaapinovet, kulunut, beige muovimatto, iljettävän ruma mäntyinen massiivinen verholautaviritys ja mintunvihreät seinät. Beige ja mintunvihreä eivät ole värejä, sanon minä! Voi yökötys sentään.

Seinät saivat valkoista ja aleksandriitinruskeaa, lattiiaan leitettiin valkotammen sävyinen laminaatti. Sängyn päätyyn sommittelin kerrankin mieluisan taulukokoelman (huomatkaa miestä varten hankitut renessanssikuvat). Lamppu on Ikean uusretroa. Kuulemma vanhempieni ensimmäisessä yhteisessä kodissa on ollut hyvin samantyyppinen, mutta erivärinen.

Kaapinovet poistettiin ja tilalle viriteltiin verho (verhotanko ja verhot Ikeasta). Jos joskus vaurastutaan, vaihdetaan tilalle peililiukuovet.

Oviseinälle löysi tiensä kaverilta ruskeanharmaa Ikean Hemnes-hylly ja viereen saman sarjan lipasto. Mummulastani saadut emaliastiat säilyttävät lankoja. Nämäkin verhot ja verhotanko ovat Ikeasta. Yksiväriset verhot eivät ole oikein mun juttuni, mutta kun päiväpeitto on värikäs niin jotain rauhallista pitää huoneessa olla...

Erityissuosikkini on tuo vanha "Laihuus on rumaa"-mainoskortti.

Sängyn päällä oleva päiväpeitto saa reunoillensa hitaasti, mutta varmasti lisäkerroksia. Sänky kaipaa silti helmalakanaa itselleen. Pitovaatteiden säilytystä varten teen myöhemmin heinäseipäistä tikkaat. Seipäätkin ovat olemassa, mutta odottavat pääsyä meille.

Tykkään niin kovasti uudesta makkaristamme! Vielä jos saisi joskus investoitua uusiin patjoihin niin nautinto olisi täydellinen. Vaikka mitä olen saanut aikaiseksi, mutta en millään tahdo saada aikaiseksi tuoda niitä blogiin saakka näytille. :(