Olisittepa nähneet, miten isovanhempani pyörittelivät silmiään, kun pyysin heidän ladonperältään ylimääräisiä perunalaatikoita. Tiedättehän, niitä, joilla perunat kuskataan syksyisin pelloilta kellariin. Kerroin, että teen hyllyn ja he siihen, että semmoinen kaikki vanha taitaa olla muotia. Pinosin kolme laatikkoa päällekkän ja naulasin muutamalla pienellä naulalla, jotta ei ihan sortuisi, jos joku osuu siihen törmämään. Samalla reissulla sain 80-luvulla kuolleen sukulaisen vanhoja emaliastioitakin - huisia! Osa löysi paikkansa hyllyssä, osa meni vessaan purnukoidensäilyttimiksi. Lapset saivat huilut isovanhemmilta Balkanin-reissun tuliaisina ja seeprakuvioinen rytmisoitin on ystäväni Etiopiasta tuoma. Raitapurkin ja keltaiset pitsit löysin SPR:ltä, purkin kaveriksi on tulossa äidiltäni sininen vastaava. Hyllyn takaseinään pitäisi varmaankin hommata joku seepianvärinen valokuva, mutta kun niitä ei tähän hätään ollut, löysin 90-luvulla Päijänteen saaressa otetun auringonlaskukuvan. Hyllyn on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä. Sitä se tuottaa! Laatikoissa lukee lapsuusmuistoja: Timo, Pito, Hertha, Rosamunta... Alahyllyille tulee varmaankin nuottikokoelmani. Hyllyn vieressä kuikuilevat keppihepat Juise ja Puise.
Vielä löytö vanhempien luota. Pengottiin äidin kanssa muutama kaappi ja lopulta lapsuuden maatuskani löytyivät. Koko perheemme on ihan hullaantuneita niihin! Pääsivät hyllynreunalle riviin. Kello on rikki, pitäisi hankkia uusi ja vähän hienompi - tai "vanhempi".
Ihanat perunalaatikot! Hyvin käy nuo pitsit.
VastaaPoista