sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

P-E-I-T-T-O

On kuulkaa tullut pylväiden pyöräyttely viimeisen vuoden aikana melkoisen tutuksi. On kannattanut, sillä nyt se on valmis! Yhdestä kulmasta näyttää tältä:

Toisesta tältä:

Kolmannesta tältä:

Ja tässä koko komeus:

Peiton koko on reilut 160cm * 200cm eli sen olisi tarkoitus tulle meidän sängyn päälle, myöhemmin ehkä vuodesohvan/rautasohvan päälle. Lankana on suurimmaksi osaksi 7 veljestä (omia jämiä, toisilta sosialisoituja ja muutaman kerän jouduin ostamaankin), lisäksi jotain muita konepestäviä villasekoitteita. Siitä olin tarkka, että mitään huopuvaa ei tässä olisi, jotta kestää konepesunkin.

Huvikseni mietin tuossa päätellessäni, kuinka monta tuntia tämän tekemiseen on uponnut. Neliöitä on reilu 200 ja yhdessä neliössä meni aluksi tunti, loppua kohden aika painui 40 minuuttiin. Sommittelu ja yhdistäminen. No ainakin 200 tuntia. Melkein tunti päivässä, huhhuh. Ja onhan tässä vuoden aikana tullut tehtyä muitakin käsitöitä - ja tietenkin pyöritettyä normaali lapsiperheen elämä. Aika on kuitenkin aina jostain muusta pois ja tässä tapauksessa varmaankin lukemisesta, sillä viimeisen vuoden aikana en ole lukenut kovin paljoa (siis ehkä vain kirjan viikossa).




Arvoisa peitto, tervetuloa meille. Toivon Sinulle pitkää ikää.

17 kommenttia:

  1. Aivan mielettömän hieno peitto!
    T: Suvi-kesis-muori :D

    VastaaPoista
  2. Ihana peitto! Tosi kauniisti olet saanut värit vahtumaan.

    VastaaPoista
  3. Ihan järkyttävän upea. Käsittämätöntä pitkäjänteisyyttä. Sitten kun mä olen mummona kiikkutuolissa niin meillekin!

    VastaaPoista
  4. hieno peitto. hurjan työn olet tehnyt.

    VastaaPoista
  5. Ihana peitto! Tunne on varmasti juhlava, kun tuollaisen urakan saa valmiiksi!

    VastaaPoista
  6. Ihanaihanaihana! Peitto on upea!

    -hillanen

    VastaaPoista
  7. Mahtava! Minä päätin ottaa vähän pienemmän projektin, ja väännän siskon tulevalle muksulle 30 palasta vaunupeiton :D

    VastaaPoista
  8. Kiitos kiitos! Jos olisin ollut järkevä, olisin tehnyt vähän pienemmän, vaikka just vaunuihin tai lapselle sopivan, mutta ei sitä ainakaan käsitöissä voi järkevä olla. Nyt tappelen itseäni vastaan, etten ottaisi seuraavaksi projektiksi ommeltua tilkkutäkkiä. Houkutus olisi suuri, retrokankaitakin kivasti kaapissa... Mutta ei ei, seuraavaksi jotain muuta. Pienempiä neuleita (kuten villatakkeja, hehheh) ja kesäisempää vaatetusta. Tai jotain. Tai sitten keskityn hetkeksi vain lukemaan.

    VastaaPoista
  9. Oh, kunnioitettava saavutus!! Ja kaunis tuli, ei mennyt työ hukkaan :)

    VastaaPoista
  10. Oih, minkä jättiurakan oletkaan tehnyt! Noissa isoäidin neliöissä on jotain niin ihanaa. Haluaisin jättää omille lapsilleni molemmille virkatun päiväpeiton muistoksi, muttei idea ole vielä edennyt pidemmälle kuin vain toisten töiden ihailuun :)

    VastaaPoista
  11. Upea peitto! Valta työ tuossa on ollut, mutta kyllä on kannattanut nähdä vaiva!

    VastaaPoista
  12. Todella upea peitto! Kun itsekin jaksaisi nähdä tuollaisen vaivan :)

    VastaaPoista