sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Ajatuksista teoiksi

Olen kerännyt viikkokausia inspiraatiota ompeluun. Viime aikoina sitä on ollut, mutta isoäidinneliöt ovat koukuttaneet vielä enemmän. Tänä viikonloppuna pääsin viimein tuumasta toimeen. Kankaita oli kertynyt ja ideoitakin.

Monet ompelevat neuvolakortteihin kannet. Minäkin mietin sitä, mutta kun kummallakaan lapsella ei ole enää montaa neuvolakäyntiä edessä, kansien ompelu tuntui aika turhalta. Sen sijaan minua on ärsyttänyt töistä saadun kalenterin keinonahkaiset kannet. Semmoista sienevää höttöä, hyi. Kaivelin kauneimman kankaani (äitini teiniaikainen takki tuo on ollut) ja hurautin kalenteriin kannet. Vuoriksi oranssia lakanakangasta. Osviittaa katsoin täältä: http://villapata.vuodatus.net/blog/2226738/nain-sen-tein/ . Itse kalenterin kannet ovat ohutta pahvia, joten ompelin kalenterin etukannestaan etupuolen taskuun kiinni niin ei pääse tippumaan. Samalla tuli pienet kätevät taskut pikkulapuille. Takakannen taskussa on kätevä säilyttää puhelinmuistio-osaa ja muuta paperisälää. Voi kun tykkään!

Esittelin yksi päivä esikoiselleni kangasvarastoja ja kysyin, mistä haluaisi paidan. Aurinkokankaasta eli Lasten Metsolan Sunray:sta. Koko on isonnettu 110cm ja kaava Ottobre 1/2010. Hyvälle näyttää.

Liivimekkojakin väkersin, omalla hyväksi havaitulla kaavalla. Kuopukselle noin koko 98cm, kankaana luullakseni Sampsukan Pöllömetsä-velouria. Ikasyriltä ostetun punapilvisen joustofroteen jämäpalasta tuli mekko noin kokoa 74cm. Eipä mahdu meidän perheeseen, joten maailmalle käy tie. Kyllä nuo vauvakoon vaatteet on niin söpöjä...

2 kommenttia:

  1. Moi! Piti tulla kommentoimaan, että olet lainannut blogini nimeä;-) On pätevänb näköinen tuo kalenteri. Itsellä on nahkaiset kannet, ei niitä viitsi ruveta "parantamaan".

    VastaaPoista
  2. Ahaa! Slow life-henkisyys on kiinnostanut, mutta en ole mukamas ehtinyt (sic!) perehtyä siihen sen enempää. Ehkäpä blogisi kautta...

    VastaaPoista