Lomanrippeitä

Tässä viimeiset loman aikaansaannokset.

Ensin tyttöjen hupparit. Esikoiselle koossa 116cm (jostain Käsityölehdestä) ja kuopukselle koko 104 ilman saumanvaroja (Suuri Käsityölehti 8/2006). Ihania nuo kankaat ja tulivat käytetyksi aikalailla rippeitä myöten. Se on ärsyttävää, että monesti jos ostan kangasta tiettyä tarkoitusta varten, sitä jää epämääräinen pala, joka on tilkkua isompi, mutta sellainen, ettei siitä saa mitään kovin järkevää. Esikoisen huppari on pari edellisen postauksen keltaisille velourhousuille.

Aiemmin kesällä tein molemmille tytöille nirunarumekot Ottobren 1/2008 ohjeella. Koot 92cm ja 116cm. Pienemmän mekko on 70-luvulta peräisin olevasta äitiyspakkauksen pussilakanasta, joka meni käytössämme (ties monensiako käyttäjiä tytöt olivat) reunoista rikki. Isomman omppukangas taas on kaverin anopin kätköistä. Näillä superhelteillä ovat aivan ideaalivaatteita. Peittävät, mutta eivät lämmitä.

Lopuksi vielä hellehöyrähdys. Olen haaveillut vuoden verran ikkunanpokasta sohvan yläpuolelle. Kenties olisin sellaisen joskus saamassakin, mutta hellepakolaisina mummulassa ollessamme alkoi tuntua, että se tarvitaan nyt ja heti. Siispä isukin autotalliin. Löytyi jätelautaa. En ole koskaan osannut tehdä puutöitä, mutta kummasti vain ompeluniksit pätevät sielläkin. Piirretään hahmokuva, mitataan, merkataan, leikataan (no, sahataan) ja kiinnitetään. Kehikko sai maalikseen edellisen asuntomme keittiön jämämaalia. Siihen kaikenlaista ripustusta ja olen tyytyväinen. Vielä pitäisi viritellä keskimmäiseen "ikkunaan" naru ja pyykkipoika, johon saisi jotain ajankohtaista roikkumaan (esim. kortin, valokuvan, mietelauseen). Pikkuruinen olohuoneemme alkaa hiljalleen näyttää sellaiselta kuin mielessäni sen pitäisi.