I want to be a hippie

Viimein olen päässyt kangasvarastojeni kimppuun. Retrokankaat ovat uhanneet jäädä vain ihailtaviksi, mutta nyt päätin, että toimeen on ryhdyttävä. Pitää nimittäin saada kankaita tuhottua, jotta saan tyhjättyä ompelutarvikehyllyäni kangaskaappiin, jotta ompelutarvikehylly saadaan pois ja pianoni tuotua lapsuudenkodistani viimein sinne. Ehkä kolmekymppisenä voisi viedä viimeiset kamansa kotoa pois...

Näin eräällä tuttavalla aivan mahtavan retrohameen. Halusin itsellenikin, tosin mallista tuli aivan erilainen. Kaavan otin Suuresta Käsityölehdestä (voi elämä, nyt en enää löydä sitä, no kysykää jos jotakuta kiinnostaa) ja jätin vetoketjun pois. Eli tuo on ihan kuminauhavyötäröinen, tosin lihomisen varaa ei ole senttiäkään. Ei sovi mulle kovin hyvin, mutta kun minä en jaksaisi olla aina ja ikuisesti verkkarit ja maripaita-linjalla. Kankaat ovat mikä mistäkin: kaverin anopin vintiltä, mummuni vintiltä, kaverilta saatua, kirpparilta ostetuista vaatteista ja yksivärinen violetti Eurokankaan perussisustuskangasta.

Hippi tarttee myös kassin, tosin ei siitä hirmu hippi tullut. Neuloin paperinarusta päällisen ja violetista sisustuskankaasta (sama kuin hameessa) sisäkassin, johon tuli aito 70-luvun vetskari ja sisätasku. Yhdistin pykäpistoilla (ensimmäisestä koulukäsityöstä opittua :), virkkasin kantohihnan ja lopuksi virkkasin mummuni vanhoista puuvillalangoista muutaman kukan. Huopaheijastin on esikoisen kummitädiltä jokunen vuosi sitten lahjaksi saatu. Tästä kassista tykkään, se on minun näköinen.

Vielä hipin hattu. Tuo värikäs Novitan Puro Batik on ihana lanka. Tein samalla mallilla kuin lastenkin aiemmat hatut eli vitosen koukku, kiinteää ja pylvästä ja ketjusilmukoita. Lieriä en uskaltanut tehdä tuon isommaksi, ettei se lörpsähtäisi. Tuon pituisena jaksaa vielä kannatella itseään.