tiistai 13. marraskuuta 2012

Viulukotelo

Joskus tulee vähän suuruudenhulluja ideoita. Pieni tyttö aloitti viulutunnit ja viulu on neuvostoliittolaista laatua (tai "laatua") 80-luvulta. Itse viulu on kelvollinen, mutta kotelo (tai pussi paremminkin) oli kirkkaanpunaista keinonahkaa. Uudet, kovat kotelot maksavat mansikoita, joten päätin tehä ite. Suuntaa antava kaava vanhasta kotelosta ja siitä sitten. Kovikkeena on kannessa ja pohjassa aaltopahvia ja retkipatjaa (kun ei kovaa muovia osunut olla just silloin), sivuissa retkipatjaa ja taipuisaa muovilevyä. Tähtivelour on esikoisen keskeneräisen mekon kankaanjämiä ja pöllömetsävelourista on tullut aiemmin kuopukselle mekko. Viulun ympärillä on mummultani kulkeutunutta vanutäytteistä trikoota pehmusteena. Vetoketju on ainoa uutena ostettu osa. Ompelurakenteista kyselin vinkkejä Marilta, koska muistin hänen ommelleen joskus itselleen vastaavantyyppisen saksofonikotelon.

Viulu pysyy paikoillaan tarrallisilla nauhoilla, varakieliä varten on oma tasku. Kotelolla on kokoa sen verran reilusti, että toivoakseni tähän mahtuu tarvittaessa seuraavan koon viulukin.

Olkatuki ja hartsi säilyvät omassa pussissaan, joka kiinnitetään Kam-nepillä kotelon sisäpuolelle.

Päätin tehdä ompelurakenteen niin, että saumat näkyvät nurjalla. Ompelin - tai ainakin yritin - ommella saumanvarojen päälle nauhat koristeiksi, mutta siinä kohtaa koti-Husqvarna ei enää ollut kovin halukas enkä käsinkään kärsinyt hommaa tehdä. Käsin ompelu on minusta kamalaa, sillä noin joka toinen pisto osuu sormeen...
Aika mielikuvituksellisia asentoja kappaleilla oli ompelun edetessä...tässä vetoketjun kiinnitystä.


Tässä vielä neljävuotias käyttäjä mummulassa koteloa esittelemässä. Ei tästä tullut pomminkestävää, mutta suojaa ainakin pölyltä ja näyttää hienolta. Ja koska ystävällinen soitonopettaja käy meillä kotona opettamassa, ei soitinta tarvitse juurikaan ulkoiluttaa.

Vaikka projekti oli työläs ja välillä tuntui taidotkin loppuvan niin nautin suuresti tällaisten ideoiden toteuttamisesta. Saa itse miettiä, mitata, pohtia, mallata ja miettiä ompelujärjestystä. Palkitsevaa!

5 kommenttia:

  1. Hyvänen aika!!! Tämä se on ompelua parhammillaan: omaa päätä, hikeä, neulanpistoja, jotain ihan erilaista kuin mikään muu. Ah, mikä kaunokainen!

    VastaaPoista
  2. Ehkä söpöin ikinä. Ja jotenkin niin nostalginenkin. -TS

    VastaaPoista
  3. No niin, testiä. :) Siis tosi hieno viulukotelo! Mulla tähän mennessä on käsityöt jääneet kutomisen ja virkkaamisen tasolle, kun en ole saanut otettua mummon vanhaa ompelukonetta esiin ja opiskeltua, miten se mahtaa toimia. Saumurista haaveilen.

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana kotelo.

    VastaaPoista