P-E-I-T-T-O

On kuulkaa tullut pylväiden pyöräyttely viimeisen vuoden aikana melkoisen tutuksi. On kannattanut, sillä nyt se on valmis! Yhdestä kulmasta näyttää tältä:

Toisesta tältä:

Kolmannesta tältä:

Ja tässä koko komeus:

Peiton koko on reilut 160cm * 200cm eli sen olisi tarkoitus tulle meidän sängyn päälle, myöhemmin ehkä vuodesohvan/rautasohvan päälle. Lankana on suurimmaksi osaksi 7 veljestä (omia jämiä, toisilta sosialisoituja ja muutaman kerän jouduin ostamaankin), lisäksi jotain muita konepestäviä villasekoitteita. Siitä olin tarkka, että mitään huopuvaa ei tässä olisi, jotta kestää konepesunkin.

Huvikseni mietin tuossa päätellessäni, kuinka monta tuntia tämän tekemiseen on uponnut. Neliöitä on reilu 200 ja yhdessä neliössä meni aluksi tunti, loppua kohden aika painui 40 minuuttiin. Sommittelu ja yhdistäminen. No ainakin 200 tuntia. Melkein tunti päivässä, huhhuh. Ja onhan tässä vuoden aikana tullut tehtyä muitakin käsitöitä - ja tietenkin pyöritettyä normaali lapsiperheen elämä. Aika on kuitenkin aina jostain muusta pois ja tässä tapauksessa varmaankin lukemisesta, sillä viimeisen vuoden aikana en ole lukenut kovin paljoa (siis ehkä vain kirjan viikossa).

Arvoisa peitto, tervetuloa meille. Toivon Sinulle pitkää ikää.

Ei peittoa...

...vaan jotain muuta. Peiton kokoaminen ei etene, sillä olen flunssassa. Kun olen vähän villa-allerginen muutenkin, aiheuttaa villan pölinä flunssa-aikana melkoista kurkun kutinaa. Ei peitto onneksi kaapissa leipää pyydä, sääliä korkeintaan.

Sen sijaan jouduin ompelemaan esikoiselle hameen. On saanut päähänsä, että joka päivä pitäisi olla hame. Ei mekkoa vaan hame. Neidillä on kaksi hametta ja eihän ne riitä mihinkään, kun yleensä sotkeentuvat jo ensimmäisenä käyttöpäivänä ruokaan. Löysin laatikosta paitakankaiden loppuja ja niistä tuli leveähelmainen puolihame (just leveä helma on se juttu - mekkoa ei voi kuulemma sen takia pitää, kun se ei ympäri pyöriessä hulmua...). Me&I:lla on samanlainen hame ja siitä otin mitat. Hassua kyllä, koko 98/104cm on ihan sopiva lapselle, joka käyttää muutoin 116cm vaatteita.

Käsityökerhossa tein uuden aluevaltauksen ja taisin koukuttua. Olen aina ihmetellyt (ja ehkä vähän salaa nauranutkin) niitä, jotka viitsivät väkertää kortit itse. Vaan nyt kun oli aikaa, tilaa ja kunnon välineet niin johan alkoi syntyä. Ihan mahtavaa! Onneksi seuraavallakin kerhokerralla jatketaan. Jätin kortit yhtä lukuun ottamatta toistaiseksi tekstittömiksi niin voi tilanteen mukaan sitten tekstitellä. Osa korteista vähän kupruilee liimausten takia ja siksi näyttävät vinoilta. Ja taitaa joku olla ihan oikeastikin vino, kun meillä ei ollut leikkuria enkä viitsinyt viivotintakaan käyttää.

Villa Villa

Sillä nimellä voisi tätä meidän torppaa (noh, rivitalo-osaketta) kutsua. Kädet kuivaa korpuiksi ja sormetkin välillä ilmoittelee itsestään, mutta koukku ja puikot ne vaan on käsissä oltava. Nyt tosin esittelyssä ihan perusjuttuja. Kaverin pojalle lupasin tehdä jämähahtuvista villahousut. Ohje on Curly purly sovellettuna. Kokoa M tavoittelin, mutta taisi tulla vähän reilu. No on se poikakin kyllä jo vissiin 4kk.

Kuopus tarvitsi koville pakkasille kaulaliinan, kun haalarin vetoketju ei tahdo pysyä kiinni vaan lähtee aukeamaan itsestään. Kaivelin punakirjavaa 7veljestä kaapista ja tein siitä ihan perusbaktuksen. Aluksi lisäykset joka 4.kerros ja kun tuntui leviävän liikaa, vähensin joka 6.kerrokseen. Esikoinen ratkesi ruinaamaan, että hänkin haluaa "kolmionmuotoisen kaulahuivin, ei mitään neliötä (kuten vanha)" ja niinpä hänellekin. Sen verran hellyin, että lanka käytiin valitsemassa yhdessä. Ihanan väristä tuo uusi raitainen 7veikka onkin. Tässä on lisäykset joka 6.kerros. Alkaa muuten selvästi kevät tulla, kun tämän kuvan otin parvekkeella peräti ilman salamaa.

Vuoden urakka alkaa olla ohi. Seuraavassa postauksessa esittelen valmiina tämän: