lauantai 21. huhtikuuta 2012

Sisustusmuodin aallonharjalla

Osun näköjään välillä olemaan trendikäs. Olen jo toista vuotta haaveillut paperinaruvalaisimesta ja nyt niitä näkyy kaupoissa pilvin pimein. Halusin kuitenkin ihan omannäköisen ja tässä tuli itse tekemällä jopa reilusti säästöä. Vinkkejä käytännön toteutukseen sain Kaikulasta . Värit ovat lempivärejäni ja sitä, mihin suuntaan haluaisin sisustustamme ohjailla.

Tässä vielä yleisnäkymä olohuoneesta. Kuvan alakulmassa komeilee sabluuna eli Pampersin ilmaisrantapallo (sellainen vähän isompi koko).

Lampun tekeminen ei sujunut mitenkään hienosti. Itse asiassa se takkusi niin paljon, että kirjoittelin Facebookiin tekemisestä seuraavan tilapäivityksen:

Lauantai-ilta Strömsö-hengessä:

1) Haaveile kauniista paperinaruvarjostimesta (rantapallon ympärille paperinarua, you know).
2) Osta paperinarua. Ei kovin paljoa, koska kotona on sitä jo valmiiksi.
3) Päätä aloittaa projekti juuri ennen lasten nukkumaanmenoaikaa.
4) Sekoita Erikeeperiä ja lämmintä vettä vadissa. Ota lapset mukaan. Litku on kuin maitoa, jota on mukava läiskiä ympäriinsä!
5) Upota naruvyyhdit liimasotkuun. Kaikki tietenkin kerralla ja hämmennä vielä vähän.
6) Aloita narun kieputtaminen kelmutetun rantapallon ympärille (btw, rantapallosta on käyty samana iltana jo parikymmentä raastavaa itkua ja suurin on se, kun sosialisoit sen itsellesi askartelua varten).
7) 20 cm jälkeen huomaat, että paperinaru alkaa mennä sotkuun.
8) Hemmetti, se on ihan solmussa.
9) Ala selvittää sotkua. Liimalitkua roiskuu ympäriinsä.
10) Hermot menee.
11) Lasten nukkumaanmenoaika. Mies on kipeänä eikä miehen lastenhoidollinen ote ole olosuhteista johtuen ihan parhaassa terässä.
12) Jatka sotkun selvittämistä. Liimaroiskeet alkavat kuivua.
13) Eriväriset vyyhdit sotkeutuvat toisiinsa.
14) Jalkoja alkaa pakottaa.
15) Mieti, kuinka monta kirosanaa osaat. Keksi muutama lisää.
16) Keri lankoja. Selvitä sotkuja. Mieti, kuinka tämä on sentään helpompaa kuin lapsena, kun olit saanut virvelin umpikelan siiman sotkettua (saavutus sekin).
17) Mies kysyy, miten menee. Sano jotain urhoollista.
18) Niskaa alkaa pakottaa.
19) Käytä pari tuntia narusotkujen selvittämiseen. Epäile loppuvaiheessa, että narua on sittenkin liian vähän.
20) Aloita kieputtaminen uudelleen. Se sujuu melko hyvin.
21) Huomaa lopuksi, että narua on liian vähän (huomasit oikeasti jo aiemmin, mutta kielsit totuuden).
22) Siivoa koko keittiön kattavat liimatahrat.
23) Ajattele, että jos osaisit oikeasti ruotsia niin kohdassa 4 olisi paikalle rientänyt komea suomenruåtsalainen Jim sanomaan "Låt mig handla det!", olisit saanut kietoutua Leen täydellisen väriharmoniseen isoäidinneliöpeittoon kartanon sohvalle siemailemaan vihreää teetä, rupattelemaan Annen kanssa ja nauttimaan Paulin väsäämiä sillivoileipiä. Kotiin viemisiksi olisit saanut virheettömän valaisimen ja keittiösikin odottaisi puhtaana - niin ja miehesi olisi matkustanut Firenzeen eikä Kaunasiin (josta sai jonkun ihanan pöpön).
-----------------------------------------------
Mutta on se hieno!

1 kommentti: