perjantai 24. tammikuuta 2014

Karvaa, paljetteja ja tavallinen kukka

"Kimaltavaa pörröä", kuului tilaajien toive talvipipoista. Novitan viime kauden poistoista löytyi violettia Sädettä ja Teddyä ja valkoiset vastaavat taisivat olla ihan nyt myynnissä olevan kauden valikoimassa. Ohjetta mukailin täältä . Sen verran muokkasin silmukkamääriä, että resoriin tuli 52 silmukkaa (se on aikuisen päähän tosi kiristävä, vaikka loin silmukat mahdollisimman väljästi) ja palmikko-osuuteen 66 silmukkaa. Tupsut tehtiin yhteistyössä tilaajien kanssa. Paljetit eivät kimalla pörrölangan seasta aivan optimaalisesti (ei kerrota käyttäjille) eikä palmikot erotu pörröisen langan seasta kunnolla, mutta väliäkö tuolla, jos käyttäjät ovat tyytyväisiä. Minulle tämä oli selkeä poistuma mukavuusalueelta, sillä en voi sietää krumeluureja ja kimalteita ja muita hömpsänpömpsiä. Itselleni en siis tällaista pipoa tekisi. Jämälangat voi käyttää onneksi vaikka Barbien vaatteisiin.

Ja kuten huomaatte, valkoista ja tummanviolettia on melko haasteellista kuvata samaan kuvaan, varsinkin talvella sisällä.

Pienempi tytär tilasi vaaleanpunaisen mekon, jossa on "tässä kohtaa tämänkokoinen tavallinen keltainen kukka vihreällä keskustalla". Ei taskuja eikä mitään muutakaan. Minä olin suunnitellut tekeväni taskumekon (siis mekon, jossa on erivärisiä taskuja tosi monta), mutta sen aika koittaa varmaan sitten myöhemmin. Minusta mekosta tuli himpan tylsä, mutta tyytyväinen käyttäjä lienee taas pääasia... Huomatkaa myös käyttäjän itse valitsemat muut asukokonaisuuden osat. Yleensä settiin kuuluu vielä velourhousut, joiden lahkeet on nostettu puoleen sääreen. Ehkä kokonaisuus huomioiden sittenkin ihan hyvä, että mekko on suht maltillinen. Mallin piirsin vanhoista mekoista ja päädyin lopulta kaventamaan valmiin mekon miehustaa kainaloiden alta. Palloinen joustofrotee on muistaakseni Fabriinasta.



torstai 16. tammikuuta 2014

Joulu meni jo

Hups, jäipä pakollinen joululahjapostaus näköjään roikkumaan. No tässä viimein. Ei kyllä mitään kovin kummallista paketteihin mennyt näin blogimaailman kannalta, mutta tyytyväisiä saajia kyllä taisi ainakin vaatepuolella olla.

Kaksi pikkuista kummityttöä sai housut. Sydänpyllyhousujen kaava Käsityölehdestä 11-12/2013 koossa 68cm, söpöä oli tehdä niin pienet! Vihreä on joustocollegea ja sydän joustofroteeta.

Kun näin Mutturalla -blogin hirviöpöksyt, tiesin, että ne on tehtävä ryömivälle kummilapselle. Olen nähnyt ne jo pari kertaa käytössä ja ova kyllä vekkulit. Lahkeisiin tuli vähän kasvuvaraakin. Kaavaa sovelsin vähän sieltä sun täältä, kun en ihan tyydyttävää löytänyt kotoa mistään eikä silloin yöllä ollut kirjastokaan auki. Kankaat molempiin löytyivät kotoa valmiina. Vihreä ja punainen joustofroteeta, musta joustocollegea ja valkoinen interlocktrikoota.

Aikuisemmat läheiset saivat ekan saippuakokeiluni tuotoksia. Näiden saajat ehkä eivät ole täysin tyytyväisiä, mutta ajatus ehkä oli tärkein... Tein saippuan niin viime tingassa, etten ehtinyt sitä itse testata ennen joulua ja kun testasin niin totesin, että kuorivaksi ainesosaksi tarkoitettuja kahvinpuruja oli aika reilusti. Tuo ei siis ole kuorivaa vaan raapivaa saippuaa... Se kyllä onneksi puhdistaa eli sikäli prosessi oli onnistunut, vaikka lipeän kanssa tuskanhiki iskikin.

 Pistetääs lopuksi vielä kuvat tosi haastavista ompelutöistä, joita en ole aiemmin kehdannut blogata. Mutta vaikka ihan vakuutukseksi siitä, että joustofrotee on yllättävän hyvä materiaali kestotiskirättiin. Näitä on käytetty puolisen vuotta. Kerran viikossa vaihdan eikä sillä vaihtovälillä ole ruvennut haisemaan pahalle, vaikka etukäteen niin luulin. Tosin maitotuotteiden pyyhkimistä isommissa määrin olen vältellyt, mutta silti... Voin siis suositella, jos teiltä löytyy joustofroteetilkkuja. Niin joo, noita kaakelitarrojakin voin suositella edelleen keittiön pikaremontiksi. Ovat olleet pian 2 vuotta keittiössämme ja ovat kestäneet jopa hellan kuumuutta kupruilematta. Myös työtasolle laitettu puukuvioinen kontaktimuovi on pysynyt yllättävän hyvänä (tosin kun lapsi leikkasi siinä ilman leikkuulautaa niin siitä toki tuli "yllättäen" viilto).


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Heidän Kuninkaalliset Korkeutensa

Ihan ensiksi neuvo: älä koskaan sano etenkään kaupan roolivaatehyllyllä asua kärttävälle lapselle, että ei osteta, mä teen itse. Ei tullut siis kaupan prinsessamekkoja meille. Kankaat maksoivat ainakin sen saman kuin kaksi Disneypömpötystä. Satiinin, tyllin, organzan (tai mitä lie taftiasifonkiasilkkiä onkaan) ompelu aiheutti ainakin minulle melkein ylitsepääsemättömiä henkisiä näppylöitä. Kaameaa touhua! Kaavat löytyivät käsityölehden prinsessaliitteestä (5-6/2012), mutta sovelsin jonkin verran koristeluissa. Mekkojen koot 110/116cm ja 122/128cm ja käyttäjien pituudet 118cm ja 133cm. Aika pitkänmallisia kolttuja siis. Ekaan mekkoon ompelin piilovetoketjun, joka on kyllä täydellisen piilossa, mutta sitä ei meinaa saada millään kiinni tai auki ja jos saakin, satiini on vaarassa leikkaantua väliin. Toiseen meni ketju sitten ihan näkyville (kuten kuvasta näkyy). Ruusuihin otin mallia täältä. Tyllialushameisiin katsoin ohjetta taasen täältä.




Entäpä mitkä olivatkaan mekon tilaajien kommentit? "Tähän kompastuu rappusissa!" ja "Ihan varppina tää kutittaa mahaa!" sekä viimeisenä "Onko ihan pakko ottaa niitä kuvia?"

Jatkossa taidan pysytellä ihan vaan niissä perustrikoovaatteissa, ne kun tuntuvat kelpaavan parhaiten.