maanantai 15. marraskuuta 2010

Räyh!

Isompi lapsi tarvitsi paidan (tai kaksi). Turhamaisen äidin mielestä kaapissa ei ole "mitään päällepantavaa" parin onnistuneen tekeleen ja Lindexin sienimekon lisäksi. Tekaisin sunnuntain ratoksi leijonapaidan. Kaava on Ottobre 1/2010 ja koko vähän reilu 110cm, kankaana Myllymuksujen raitatrikoo, joka on marinoitunut kaapissa jo pari vuotta. Aplikaatio on röyhkeästi plagioitu suoraan Lipfishiltä, mutta syynä ne entiset. Ei osaa eikä pysty eikä ehdi... Hieno tuli kumminkin. Laskeskelin, että itse paidan tekemiseen menee puolisen tuntia, mutta aplikaatio tuo kaksi tuntia lisää. En tiedä olenko vain hidas ja nysvä ja teen liian työläillä tekniikoilla (kirosanoja tukikankaiden kanssa tusaamiselle) vai onko aplikointi todella niin hidasta.





Esikoinen tarvitsi talven varalle myös villakalsarit, eikun leggingsit. Kaavana Suuren käsityölehden 1/2010 villakalsarit koossa 116/122cm. Ovat vielä liian pitkät, mutta kasvunvaraa oli tarkoitus jättääkin. Ja samasta syystä lahkeensuita ei ole päärmätty.

Palelen töissä. Ensimmäisestä päivästä alkaen haaveilin jostain lämmikkeestä ja niinpä tartuin tuumasta toimeen. Opettelin salomoninsolmut, jotka olivatkin yllättävän nopeita ja helppoja. Lankana Novitan petrooli Isoveli, virkkuukoukku nro 5 ja lankaa meni vajaa 300g. Ja on käytössä hyvä! Koko on reilu, alla oleva patja on 80x200cm. Voi elämä, kun just tässä kuvassa meidän huusholli näyttää kuin sinne olisi pudotettu rypälepommi.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Niin kuin olis hoppua

Aloitin työt neljän vuoden kotonaolon jälkeen. Vaikka se olikin oikea ratkaisu ja on ihanaa olla välillä aikuisten parissa ja käyttää harvoja aivosolujaan, aika on kyllä aika tiukassa. Eipä iltaisin ole tullut mieleen päivitellä blogia. Eikä kyllä hirmuisesti tehdä käsitöitäkään. Aikansa kutakin kuitenkin. Ja voisi sanoa, että mitäs läksit, nii...

Ennusteet kylmästä talvesta saivat minut säikähtämään ja kun tiedän, että etenkin esikoinen palelee herkästi (ja kuopuksen kädet on helposti jääkalikat), piti ruveta neulomaan. Sukat molemmille ja lapaset isommalle. Kunnolla vartta. Lankoina 7veljestä raitana ja raidattomana sekä Nallen 4 seasons talvea. Mitoitukset otin mainioista parin vuoden takaisista Novitan sukka- ja lapastaulukoista.



Meillä on keittiössä innokkaita apulaisia, mutta toiselta pääsi kalapuikonpaistossa sormi otti kuuman pannun reunaan ja itku tuli. Kun vielä aikuisten patakintaatkin olivat todella räpsähtäneet, ompelin uudet. Olin ennen viime joulua ostanut Eurokankaasta jotain ihmeen lämmöneristyskangasta, joka sopii kintaiden sisään. Kuvittelin kai tekeväni joululahjaksi kintaita. Nyt tuli kangas tarpeeseen ja metristä riitti juuri yksiin isoihin ja kaksiin pieniin kintaisiin. Tai uunilapasiin, kuten esikoinen tokaisi. Sainkin muuten vuolaat kiitokset, ensin sanalliset ja sitten molemmat lapsoset taputtivat kintaat kädessä ja huusivat "Hienoa, äiti!". Kuosikankaat ovat oikeaa retroa ja Eurokankaan ihanaa kärpässientä. Aikuisten kintaiden kaava Käsityölehdestä 11-12/05 ja lapsille pienensin siitä. Menee ehkä mainostuksen puolelle, mutta tämä on mainio lahjaidea lapsille, jotka tykkäävät auttaa keittiössä, etenkin hellan ääressä.

Myllymuksuilta sai syksyllä kaupanpäällisinä pul-tilkkuja ja tilasin niitä. Olin nähnyt Irenen blogissa (http://empiip01.vuodatus.net/blog/2450907/tama-on-jo-riippuvuutta-/) hänen tekemiään pul-rukkasia ja päätin testata. Kaavan piirsin Ruskovillan lapasista ja isonsin vähän. Vuoriksi laitoin vaipoista jäänyttä mikrofleeceä ja resori on ihan tavallista resoria. En teipannut saumoja, mutta paremmin nuo silti kestävät hiekkalaatikkokosteutta kuin puuvillalapaset. Käytössä ovat olleet hyviä, etenkin esikoinen on ihastunut norsusiinsa. Pulia on vielä jäljellä, täytynee niistä surrailla kevääksi lisää. Ovat vaan jotenkin tympeitä ommeltavia (pul ei luista, fleece venyy jne.). Ehkä pitäisi tehdä itsellekin ulkoilua varten.


Olen kokeillut lisää korujen tekemistä. Tein käsityökerhossa kokeneemman koruilijan opastamana lasihelmistä kaulakorun. Nappikorun virkkasin myös. Oli helppo! Paksua ompelulankaa, 1,25mm virkkuukoukku ja ketjusilmukoita. Ostin Biltemasta myös puuhelmiämpärin ja tekaisin niistä pikaiset helmet rinsessoille. Ei kyllä koruilu ole pidemmän päälle mun juttu. Melkoista näpräystä.





Vähän jänskättää, ehdinkö jatkossa tehdä käsitöitä juurikaan. Saati sitten jaksanko blogata niitä. Toisaalta lasten nukkumaanmenon jälkeen on usein niin aivoton olo, että joku helppo neule tai virkkaus on juuri sopivaa hommaa telkkarin katselun lomassa. Ja onhan mulla keväällä aloitettu isoäidinneliörojektikin kesken. Ja joulukin tulee...

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Kasseja ja myssyjä

Ensin kuitenkin tunika. Kaupat eivät tarjonneet ainuttakaan päälle sopivaa rättiä pieniä juhlia ajatellen, joten ei auttanut kuin ommella. Lyhythihainen tunika on tehty Suuren Käsityölehden 9/08 kaavalla, kokoa 40/42. Tällä kertaa kävi niin, että pienempikin koko olisi riittänyt. Höh. Pidän tästä oikeasti ja vaikka kuva muuta väittää, en ole oikeasti noin isopäinen ja jalaton... Laskosten väkertäminen oli yllättävän hauskaa, kunhan siihen sai taas ryhdyttyä. Tukikankaat on edelleen kamalia kiinnitettäviä, mutta helpottavat itse ompelua ja takaavat siistimmän jäljen. Kankaana Eurokankaan palalaarista löytynyt laskeutuva trikoo. Taitaa olla melkoisen viskoosinen. Kuvassa näkyy myös ensimmäinen helmityöni, puuhelmistä läpinäkyvään joustonauhaan pujoteltu kaulakoru ja rannekoru. Ei ole muuten meikäläisen laji - helmet karkasivat muutamaan otteeseen ja muistin, miksi en sitten pyrkinytkään kirurgiksi. :)
Vanha, siskoni tekemä käsilaukkuni on hajonnut, nyyh. Ei auttanut kuin tehdä itse uusi. Vallilan oranssi Kelohonka-kangas oli sopivan näköinen ja siitä siis. Vanhasta laukusta mitat. Yritin tehdä oikeaoppisesti eli vuoritin laukun oranssilla lakanakankaalla ja kätkin kaikki saumanvarat laukun sisään. Oli mennä aivot solmuun (hermot taisi mennäkin) ja yhden neulankin katkaisin, mutta oikein meni. Tai melkein oikein. Kassi oli valmis ja huomasin, että hihna kiertää. Mutta virheestä tuli tällä(kin) kertaa juju eli olalla hihna menee kaksinkerroin ja tikkasin sen kolmion muotoiseksi.

Olen aloittamassa työt virastoista virallisimmassa ja ehkä vastaiskuna sille tuli vimma saada mahdollisimman hörhöinen laukku. Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua-kirjassa oli perhoslaukun ohje, jota seurailin. Tästä tuli taas vehje, jonka kankailla on tarina. Sydänkangas on kaverin anopin pussilakana (samaista kangasta kontrastiväreinä on laukun vuorissa), hihnojen punainen mummulani vintistä. Turkoosi on ihan Eurokangasta, mutta pitsit SPR:n kirppikseltä bongatut vanhat pyyhkeen pitsit. Innokkaana jo kassin kuvasin, kunnes muistin, että kiinnike eli nappi puuttuu vielä. Nappi on tyttäreni mekon varanappi, itse mekko on peräisin Budapestista. Napin kiinnityslenkin taas aion tehdä H&M:n trikootopin niskasta otetusta "että-pysyisi-henkarissa"-satiininauhasta.

Pikkunaiset halusivat omatkin käsilaukut ja niinpä pikasurautin sellaiset neitien odotellessa.
 

Ja lopuksi nuorien neitien vaatteisiin sopivia norjalaisia myssyjä lisää. Kuopukselle Puro luumupuusta (aiemmin esitelty menikin esikoiselle) ja esikoiselle Drops:n Nepalista. Ah nuo on terapeuttisia tehdä!

torstai 23. syyskuuta 2010

Kamalasti, osa 2

Sit vielä ompelinkin. Lapsukaisilla tuli yllättävä puute tavallisen pituisista trikoopaidoista ja niitäpä sitten. Molemmille punapalloisesta trikoosta applikoidut. Kaava Ottobre 1/2010 ja koot 92cm ja 110cm. Koska olen viimein tunnustanut, että en osaa piirtää ja/tai en ole sitä tarpeeksi viime aikoina harrastanut, varastin applikointikuvat. Pöllö on Lindexin bodysta ja norsu Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua-kirjasta. Kyllä nuo applikaatiot on palkitsevia, vaikka niissä kammottava väkertäminen onkin! Samaisella kaavalla tein vielä kuopukselle norsujoustofroteesta ja Me&I-medaljonkihuivista (tuli kaupanpäällisenä ja jäi käyttämättä) paidat. Kaiken päätteeksi löysin laatikosta ulkoilupuvun takkiini sopivan väristä trikoota ja surautin siitä pipon. Meidän lähimetsän hirvikärpäset on kiusanneet meidän perheestä tänä syksynä kaikkia muita paitsi minua ja tällä pipolla aseistaudun loppusyksyksi.



Kamalasti osa 1

(heh, ihan itseäkin naurattaa otsikko - aukeaa vain Kilon poliisia lukeneille)

Meillä on ollut tietoteknisiä haasteita talossa (mm. minun mielestä täysin turha Linux-pelleily), joten päivittäminen on jäänyt. Onneksi käsitöiden tekemiseen ei käyttöjärjestelmät vaikuta, joten nyt kamala lasti tekosia.

Ensin puuvillatuhousta helleajoilta. Lankana Drops:n Paris ja tuloksena tiskirättejä sekä kaksi hellehattua nukeille. Hatun malli jokseenkin oma, sovellettu ihmislasten hatuista.

Kaveri odotti ja sai suloisen prinsessan ja hälle tein äitiyspakkauksen laatikkoon verhoilun. Osasi olla muuten vaikeaa löytää neutraalin väristä puuvillaa! Silloin ei siis sukupuoli ollut vielä tiedossa. Eurokankaasta lopulta löytyi tuo uninalle.

Tein itselleni vuosi sitten syksyllä pitkävartiset polvisukat ja olen pitänyt niitä kotona helteitä lukuunottamatta ehkä joka päivä. Eivät ole vielä puhki, mutta tein silti niille kaverit. Lankana Regia Silk Color. Kärjestä taas aloitin ja pituutta tuli melkein polviin saakka. Hermot tosin meinasi mennä kolmosen puikoilla tikuttaessa.

Viime talvena ostin tarjouksesta keltaista Isoveljeä ja tein siitä pipon ja huivin. Ne kuitenkin kutittivat ja menivät purkuun. Langoista tein itselleni slipoverin, josta tuli rehellisesti sanottuna susi. Malli otettu Novita syksy 2009-lehdestä. Keskelle osuneessa lankakerässä (se oli ihan purkamattomasta tehty) oli ihme lisäväriä, kuin se olisi öljyssä kastettu. Ja lisäksi näytän niin läskiltä tuo päällä, että oksat pois. No, ehkä sit oon läski. Hmph.

Käsityökerhossa väkerrettiin huopaheijastimia. Väkersin niitä kotonakin vähän lisää. Menivät mm. kerho-ohjaajille. Hauskoja kertakaikkiaan!

No sit neuloin lisää. Viime talven Puron jämistä maxikaulurin, sovelsin Novita syksy 2010:ssa ollutta ohjetta. Pitsimyssyn tein Drops Delight-langasta, mallina Novitan Tico tico:lle suunniteltu malli Novitan kevät 2010-lehdestä. Piposta tuli hieno! Jostain sain kummallisen idean isoäidinneliöpipoon, mutta siitä tuli vähän kökkö. Tulipa tehtyä. Uusi Puron luumupuu-sävy on hieno ja siitä tuli itselleni palmikkopipo ja -huivi, ohje Novita syksy 2009-lehdestä. Plus kuopukselle talvihaalarin väriin sopiva norjalainen pipo. Ihan kunkku malliltaan edelleen.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Lomanrippeitä

Tässä viimeiset loman aikaansaannokset.

Ensin tyttöjen hupparit. Esikoiselle koossa 116cm (jostain Käsityölehdestä) ja kuopukselle koko 104 ilman saumanvaroja (Suuri Käsityölehti 8/2006). Ihania nuo kankaat ja tulivat käytetyksi aikalailla rippeitä myöten. Se on ärsyttävää, että monesti jos ostan kangasta tiettyä tarkoitusta varten, sitä jää epämääräinen pala, joka on tilkkua isompi, mutta sellainen, ettei siitä saa mitään kovin järkevää. Esikoisen huppari on pari edellisen postauksen keltaisille velourhousuille.

Aiemmin kesällä tein molemmille tytöille nirunarumekot Ottobren 1/2008 ohjeella. Koot 92cm ja 116cm. Pienemmän mekko on 70-luvulta peräisin olevasta äitiyspakkauksen pussilakanasta, joka meni käytössämme (ties monensiako käyttäjiä tytöt olivat) reunoista rikki. Isomman omppukangas taas on kaverin anopin kätköistä. Näillä superhelteillä ovat aivan ideaalivaatteita. Peittävät, mutta eivät lämmitä.

Lopuksi vielä hellehöyrähdys. Olen haaveillut vuoden verran ikkunanpokasta sohvan yläpuolelle. Kenties olisin sellaisen joskus saamassakin, mutta hellepakolaisina mummulassa ollessamme alkoi tuntua, että se tarvitaan nyt ja heti. Siispä isukin autotalliin. Löytyi jätelautaa. En ole koskaan osannut tehdä puutöitä, mutta kummasti vain ompeluniksit pätevät sielläkin. Piirretään hahmokuva, mitataan, merkataan, leikataan (no, sahataan) ja kiinnitetään. Kehikko sai maalikseen edellisen asuntomme keittiön jämämaalia. Siihen kaikenlaista ripustusta ja olen tyytyväinen. Vielä pitäisi viritellä keskimmäiseen "ikkunaan" naru ja pyykkipoika, johon saisi jotain ajankohtaista roikkumaan (esim. kortin, valokuvan, mietelauseen). Pikkuruinen olohuoneemme alkaa hiljalleen näyttää sellaiselta kuin mielessäni sen pitäisi.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

The Loma

Mitä tapahtuu, kun ompeluhullu on puoli vuotta odotettuaan vihdoin yksin kotona vuorokauden...kaksi...ja vähän yli? Tässä tapauksessa seurauksena on pää- ja niskasäryn (plus hikilitrojen, kiitos ennätyshelteiden) lisäksi tällainen läjä valmiita ompeluksia:

Parvekkeen penkki on pyytänyt melkein vuoden pehmustetta. Lähes yhtä kauan on kangaskin ollut kaapissa. Täytteeksi vanhaa vierastäkkiä (toivottavasti meidän ei tarvitse majoittaa lähiaikoina suurperheitä...).

Pehmusteesta jäi vähän yli kangasta ja siitä keittiöön verho. Sopii aiempaa paremmin paitsi lähistöllä oleviin olohuoneen verhoihin, myös keittiön lamppuun. Samaa kangasta on myös joulun aikoihin tehdyssä eteisen penkin pehmusteessa. Myös tyttärien nukkumahuoneen verhot tuunasin. Kirpparilta ostetut verhot olivat liian lyhyet ja leveät ja niinpä käytin niihin saksia ja ompelukonetta. Jämistä tuli vielä pussukka, tulisi toinenkin.

Sohvatyynyyn olen haaveillut uusista päällisistä melkein sen koko vuoden, mitä tässä on asuttu ja sohva ollut. Tilkkutekniikalla survaisin ja värit on mun silmään täydelliset. Aah! Tilkkugurut varmaankin pissaisivat housuunsa, jos tietäisivät, että ompelin tilkut saumurilla yhteen ja kulmat eivät ole ihan justiinsa.

Hippu-blogissa on loistava pussukan ohje ja sillä hurauttelin viisi pussukkaa. Kankaina vanhaa Vuokon mekkoa, vanhaa navettamekkoa, äitini teinivuosien hupparia, Eurokankaan kärpässientä ja kukkapuuvillaa. Uulalaa, sanon ma. Helppo ja hyvä ohje, suosittelen!

Sit tehtailin vanulla täytettyjä sydämiä. Kiva tapa tuhota tilkkuja. Seuraavan inspiraation tullen liitän sydämet esim. ketjusilmukoiden avulla pötköksi ja ripustan rappusten kaiteen päälle, verhotangosta roikkumaan tai mitä sitten keksinkin.

Ikasyr:sta ostettujen ihanaisten kankaiden tilkuista tein lähipiiriin tuleville vauvoille vauvalahjoja. Ryöväsin tyttöjen vaatteista kokolappuja ja ompelin kiinni. Sanovat, että vauvat tykkäävät hiplata ja imeskellä liukkaita juttuja. Luultavasti, omilla en hoksannut kokeilla tätä.

Mummuni antoi Marimekon punaista unikkopuuvillaa, oli ostanut kirpparilta pari itse tehtyä pientä verhoa. Jalostin palasista kuopukselle Nirunaru-mekon (92cm, Ottobre 1/08) ja hellehatun ja mummu saa kiitokseksi oman hatun (Moda kesä 2010).

Kuopukselle Muksis-tunika koossa 92cm (Ottobre 1/09), kankaana Eurokankaan trikoo 3,90e/m. Esikoiselle velourhousut, kaava Suuresta Käsityölehdestä 11-12/09. Koko on 110cm ja kaava hyvänoloinen. Housuille tulee pariksi huppari (keltaista ja viidakkovelouria), mutta en tiennyt Eurokankaan kesäaukioloajoista ja olin ovella vartin liian myöhään, joten vetoketju jäi saamatta. Samasta syystä jäi vaiheeseen kuopuksen huppari Ikasyr:n pilvijoustofroteesta.

Vielä yksi tulevaisuutta varten. Olen uhonnut, että meillä ei pikkulegoilla leikitä ennenkuin olen ommellut niille leikkialustan, joka helpottaa siivoamista. Nyt sellainen on. Halkaisija on puolitoista metriä ja kiristyssysteemi-idean nappasin Tundran blogista. Ulkopuolen kangas on mummuni antamaa vahvaa heppakangasta (josta piti tulla alunperin säkkituoli), sisäpuoli eli leikkimispuoli ekan opiskelukämppäni keittiön verhoa.

Tämän urakan jälkeen on jotenkin raikas ja puhdistunut olo. Kerrankin sai ajan kanssa toteuttaa itseään. Ompelu on myös loistavaa terapiaa, sillä yleensä ajattelen samalla syvällisiä. Mutta nyt taidan jättää koneet muutamaksi päiväksi rauhaan...

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Satu meni saunaan

...laittoi laukun naulaan. Tai salkun. Suuressa Käsityölehdessä 5-6/2010 oli ideasivuilla askarreltu satusalkku. Ajatuksena, että salkku on helppo matkoilla ja parantaa esim. autossa viihtymistä. Lelut pysyvät salkussa myös kätevästi mukana ja koska salkku on rajattu leikkialusta, eivät lelut myöskään leviä ympäriinsä ja katoa niin helposti.

Näin se menee muumihullun perheessä. Ostetaan salkku:

Mietitään ideoita. Muumitalo, Nuuskamuikkusen teltta, Muumipapan riippumatto. Joki ja silta, Yksinäiset vuoret, metsää, taivasta, ruohoa. Kaivellaan kangaskaappeja ja tuhlataan puoli pulloa Erikeeperiä. Leikataan, liimataan, laitetaan niittejä, taivutellaan piipunrassia, ommellaan, maalataan vesiväreillä, korostetaan tusseilla. Ostetaan kaupasta muumifiguurit (köh, tai itse asiassa koko muumitalo, kun se oli tarjouksessa ja figuurit pelkästään olis maksaneet jo kolmasosan siitä). Tadaa:

Muutakin olen tehnyt, mutta koska tietokone on hajoamassa, en ole saanut päivitettyä blogiin. Esikoiselle Ikasyrin pilvijoustofroteesta mekko, esikoiselle Ikasyrin pilvi-interlockin jämistä tunika (liian iso vielä ja värit meni lopulta hölmösti) ja molemmille punaiset pilvipipot.