torstai 26. joulukuuta 2013

Takki edelliskesäksi


Oi häpeäpilkkua! Esikoinen tarvitsi uuden paremman takin noin 1,5 vuotta sitten. Kun Ottobre 4/12 ilmestyi, leikkasin finecord-sametista ja pallointerlockista vuoritetun takin (Funny Fox 134cm). Hihoihin lisäsin kääntövaraa ja muistaakseni helmaankin vähän ekstraa. Ompelu sitten jäi ja jäi, kun siihen piti mukamas ihan keskittyä, että ompelujärjestys olisi oikea, ettei saumoja jäisi näkyviin, että kohdistukset toimisi eikä vetskari kupruilisi. Siinä sitten kesti ja kesti ja kesti. Takki valmistui vasta lokakuun ensilumille, jolloin totesimme, että saattaapi olla ensi keväänä jo liian pieni. En vain tiedä, uskallanko ryhtyä enää uuden takin ompeluun tai sitten se pitäisi olla aikuisten kokoa... No kuitenkin, tästä tuli hieno ja mieleinen. Jospa se silti mahtuisi edes vähän ennen siirtymistään pikkusiskolle.
 
Blogitauko saattaa muuten olla nyt ohi. Tietokoneestamme löytyy viimein taas selain, jossa on sellaiset lisäosat, että kuvien lisääminen onnistuu ilman suurempia turhaumia. Päivitettävää ainakin on kertynyt jonkin verran... (Niin juu, tuo kuvassa oleva tähtipipokin on uusi. Samalla mallilla (Ottobre 4/12 Baggy Look) on tullut tehtyä useampikin päähine. Kesäksi vuoretonna, talveksi fleecevuorella. Itsellenikin tein oranssista tähtitrikoosta, ihana on! Tosin sopiva lörpötys vaatii sitä, että vuori on päänmyötäinen eli vain kuosikangas saa olla pitkä.)
 





sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Hei, olen Pertsa.

Olen perusvaate, jota jokainen tarvitsee. Tylsähkö, mutta tarpeellinen. En kykene kasvamaan, joten minut täytyy tehdä aina uudelleen käyttäjän kasvaessa. Likaannun nopeasti, mutta puhdistun hitaasti, joten minua täytyy olla useampi kappale olemassa. Osa materiaaleistani on ompelijani varastoista, osa on hankittu Kestovaippakaupasta, mutta yksikään kuosini ei ole lälly. Koska olen PerusPertsa, on mallini Ottobre-lehden peruspaita. Niin perus, ettei enää edes muistu mieleen, mistä lehdestä olen. Kooltani olen ainakin 140cm eli minun pitäisi mahtua käyttäjäni päälle parisen vuotta. Kuvissa näytän raa'asta sivuauringosta johtuen ryppyiseltä ja nuhjuiseta, mutta sitä en oikeasti ole vaan oikein oiva vaate.




perjantai 25. lokakuuta 2013

Pikkarikikkarit

Luulin pitkään, että pikkuhousujen ompelu on vaikeaa. Lopulta uskaltauduin kokeilemaan ja huomasin olleeni väärässä. Piirsin kaavan Lindexin koon 134/140cm hipstereistä ja tuhosin trikootilkkuja. Helppoa oli! Lahkeensuihin päärmeet ja vyötärölle kuja, johon kumppari. Parit pöksyt saivat äitini kätköistä löytyneen alusvaatekuminauhan. Hienosteluna vielä satiinirusetit merkkaamaan etupuolta kiireiselle pukijalle. Hyvä mieli! Kivoja tuli eikä maksanut juuri mitään. Porukkakuvassa olevat pinkkivalkoraitaiset ovat Lindexin kaavapökät.



maanantai 14. lokakuuta 2013

Käsityö laajassa merkityksessä




Onpa jäänyt blogi hunningolle. Pakastimet ja kellari sen sijaan eivät ole - omenoita, marjoja, sieniä, mehua, hilloa, sosetta, sitä sun tätä. No nyt on sadonkorjuu suoritettu ja ehkäpä taas vähän käsitöitäkin vaihteeksi. Ensin kuitenkin jotain ei niin tyypillisiä käsitöitä.

Kuopuksella oli synttärit. Haksahdin barbiekakkuun. Ei se tosin niin vaikea ollutkaan kuin luulin. Kokoamisessa oli apuna korvaamaton siskoni. Kuorrutuskin oli yllättävän helppo, sellaista perusaskartelua. Voi kun olen silti ylpeä! Makukin oli mainio. Täytteenä hyytelökakkutyyppinen mansikkamousse.

Making of-kuva. Korkeaksi se piti koota, hyvin kuitenkin kartonki auttoi kulhon reunojen jatkajana.


Kun viimeiset vieraat olivat nousemassa pöydästä, nukke väsähti ja kakku kellahti kumoon. Tyylikkäästi pysyi kuitenkin lautasella. :)

Koululaiselle tuotti päänvaivaa jäykkä ulko-oven lukkomme. Nettikaupoista olisi saanut "lisäperiä" avaimeen rahalla, mutta ne olivat jokseenkin tylsän näköisiä enkä viitsinyt siinä kohtaa kaivaa kuvettani. Niinpä otin jätskilaatikon kannen, sakset, karhunlankaa, akkuporakoneen ja pinkkiä erkkateippiä. Oikein toimiva tuli, vaikkei ehkä maailman kaunein. Ovi aukeaa tällä hyvin ja se on pääasia.

Ja ANTEEKSI taas nämä kammottavat kuvat. Näköjään ikäloppu tietokone ei ole tokeentunut yhtään eli Blogger ei halua toimia alkuunkaan. Ei vain suostu sijoittamaan kuvia mitenkään järkevästi. Ja suurin osa selaimista kaatuu kokonaan, kun yritän lisätä kuvia... Ei kyllä innosta tällaisella blogata tipan tippaa. :(

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Toinenkin Nelli


Yleensä kankaan tie kaupasta valmiiksi ompelukseksi on pitkä. Tapanani on marinoida kankaita aikansa ennen kuin niistä tulee mitään. Nyt kävi toisin ja kului vain kolme päivää siitä, kun hain nämä kankaat Kestovaippakaupasta siihen, kun ompelukset olivat valmiit. Pikkusiskolle pinkistä muffinikankaasta Nelli Nuudelipään mekko koossa 110/116cm. Pinkkipilkkuinen trikoo oli jäänyt isosiskon muffiniasusta keväällä. Levensin kaikkia kaavanosia taitteelta pari senttiä ja se olikin ihan hyvä niin tuli sopivasti väljyyttä. Tosin ensin kanttasin lyhyet hihat pallotrikoolla, mikä sai hihansuut ihan liian kireiksi, joten vaihdoin kantit resoriin. Lopputulokseen on tyytyväinen sekä ompelija että käyttäjä. Kaupassa muffinikangas tuntui tosi räikeältä, mutta loppujen lopuksi pinkki onkin aika miellyttävä versio, riittävän paljon marjapuuronpunaiseen taittava.

Ja sitten taas mitoitusihmettelyä. Esikoisen trikoopaitaan otin kaavan Rock-X (Ottobre 4/12) koossa 140cm. Hihat tein kaavan pituisina, helmaan lisäsin vähän pituutta. On ehkä vähän leveä, mutta sen kanssa voi elää. Sen sijaan hihat ovat minulle sopivan pituiset. Ymmärtäisin tämän, jos olisin tehnyt omalla "lisätään kasvunvaraa"-ideologiallani, mutta kun en edes tehnyt. Lapsi tosin on vasta 130cm pitkä, mutta ei kai kädet kasva kymmentä senttiä samalla, kun kokonaispituuteen tulee samainen kymppi lisää? Vai ovatko nykylapset vaan gorilloja? Lopuksi vielä pahoittelut todella huonosta kuvien asettelusta. Koneellamme on jonkin sortin nettikriisi ja mikään Bloggerin tukema selain ei toimi. Ainoa toimiva on vanha Opera, joka heittelee kuvat ihan mihin tahtoo, vaikka niitä yrittää kuinka asemoida. Grr!

 

perjantai 16. elokuuta 2013

NN kuin Nelli Nuudelipää


Tein esikoiselle jo keväällä Nelli Nuudelipään mekon (ohje kässälehdessä 4/08), mutta koska ensin laitoin vääränlaisen nyörin kujaan ja odotti pitkään korjaamista, on bloggaaminenkin jäänyt. Tein koossa 134/140cm ja levensin vanhasta muistista hihoja. Ei tosin ehkä olisi tarvinnut. Ensimmäinen nyöriviritys oli joustamaton ja se tuntui heti pahalta päällä. Toisen version tein kuminauhasta ja vain näkyvissä osissa on nyöriä. Kankaiden alkuperää en enää edes muista - olisikohan ollut Lieblingsstückeltä vuoden vanhasta kimppatilauksesta? Tykkään tuosta yhdistelmästä, vaikka onkin hempeämpi kuin Nellin alkuperäinen reipas raita.

Ja sitten edellisen postauksen jatkoksi epäonnistunutta mitoitusta... Metsolan joustofroteesta tein koululaiselle kahdet housut. Kaavana Ottobren 4/12 Ooby Dooby koossa 134cm. Totesin, että samankokoinen kaava kuin kaupan 134cm housut - ja päätin lisätä pituutta, ettei jää heti pieneksi. No jotenkin siinä kävi sitten niin, että kun lisäsin pituutta ja tein vielä käännettävät resorit niin pituuden puolesta nämä mahtuisivat melkeinpä minullekin ja minähän olen 166cm pitkä. Eli taitavat mahtua lapselle useammankin vuoden. Muutoin kaava vaikutti hyvältä, tosin vyötärön resorin vaihdoin kuminauhakujaksi ja samalla lisäsin vähän korkeutta niin ei selkä vilku niin helposti paljaana.

 

maanantai 12. elokuuta 2013

Paitapotpuri

Kuopuksen paitavarasto näytti ankealta. Mekkoja ja tunikoita mukavasti, mutta peruspaitoja vain pari ja nekin siskon vanhoja nyppyisiä tai muuten vaan tympeitä. Väänsin kerralla neljä lisää. Tai no yksi tuli vahingossa. Peurapaidan tein alunperin isosiskolle Ottobre 4/12 Autumn forest-hupparista napatuilla osilla (134cm), mutta leikkasin kapeasta mallista vielä kapeamman ja paidasta piti lyhentää pikkusiskolle sopiva. Metsämies- ja koirapaidat ovat samaisen mallin kokoa 116cm. Selian aurinkojoustofroteisen paidan kaavassa luki Ottobre 1/2010, 122cm eli jokin sen lehden malli oli kyseessä. Huvikseni pistin paidat päällekkäin: vähän tulee kokoeroja, mutta väliäkö tuolla. Toisaalta juuri siksi nautin harrasteluompelusta enkä mielelläni tee muille juttuja kuin lahjoiksi. Hihoihin jäi kääntövara, joten mahtunevat tulevan talven. Kokeilin myös vaivattomampaa tapaa nimikointinauhan kiinnittämiseen, koska inhoan päättelyä. Ompelin sen resorikaitaleen saumuroinnin yhteydessä. Pakollinen virhe noissa raglanpaidoissa taisi tulla siinä, että oletin, ettei pääntielle tarvitse lisätä saumanvaroja. Olis varmaan tarvinnut, kun tuli aika avonaisia. Niin ja katsokaas tuota mattoa, jonka sain. Todellakin, sain. Ihan oikeaa villaa ja moitteettomassa kunnossa, vaikka jo vuosikymmeniä nähnyt. Niin ihana, niin lämmin!



Samalla vielä äidilleni tehdyt synttärionnittelut. Lahja annettiin pussukassa, jonka kylkeen tyttöset piirsivät (kuvassa 4-vuotiaan keiju), pussukka tehty Hipun ohjeella. Korttiin kokeilin tuollaista hassua applikointia. Mekko on tehty äitini teiniajan takista ja hattukankaasta on vanhemmillani ollut lakanat joskus 70-luvulla.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Hurjastelua

Näköjään kesällä mulla on virtaa yllättävän paljon. Olen rampannut marjametsässä, lukenut kirjoja ja ommellutkin paljon - ja loma vasta alkoi. Eipä siinä, kangasta riittää kotonakin ja kaupasta saa lisää.

Ajattelin, että Käsityölehdessä 7/2013 ollut saunahuppari olisi kiva vaate. Vaikka töihin. Kyllä ei ole. Joustofrotee on Metsolan, mutta tosi paljon lörpömpi kuin aiemmin heiltä tilaamani kuviolliset joustofroteet. Kangas venyi ja vanui saumurin alla (ja ompelukoneessa vielä enemmän) ja lopputulos muistuttaa lähinnä kylpypyyhettä. Höh! Kun olisin niin tykännyt tästä... Ehkä pitäisi yrittää tehdä toinen versio vaikka Kestovaippakaupan joustocollegesta. Kietaisuosien reunatkin lörpöttivät niin pahasti, että jouduin tikkaamaan osat yhteen. Pipon tein tehostekankaasta, se sopii onneksi syystakin väriinkin (jaahas, kuvan perusteella näköjään meillä pompitaan sohvalla). Pidän hupparia kotona ja mukava se on, mutta ruma kuin mikä.

Koulunaloittaja kävi parhaan kaverinsa nimipäivillä. Olin miettinyt jo jonkin aikaa "kaveripipoja" ja nyt oli hyvä hetki käyttää kuopuksen paidaksi tarkoitettu Itävallan ihme siihen. Kuopus luovutti paitakankaan pipoiksi vain sillä ehdolla, että saa itsekin samanlaisen. Kirjainapplikoinnit sentään auttavat erottamaan, mikä on kenenkin.

Kun esikoinen sai puhelimen ja pussin, piti kuopuksenkin saada leikkipuhelimeensa pussi. Tuli hieno, minusta hienompi kuin esikoisen.
Esikoiselle liivimekko mäykkyvelourista. Edellinen mekko oli liian leveä, tästä tuli turhankin slim. Keskimäärin ihan hyvä siis...
Ja vielä rätei. Niiden tekeminen on palkitsevaa, sillä jämämateriaalit löytyvät itseltä (leikisti ilmaiseksi) ja maksavat kaupassa kuitenkin jonkin verran (joskin aiheesta, tottakai työ maksaa). Mutta siis että ompeluharrastuksesta on vaihteeksi jopa hyötyä.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Mammutti

En minä pääse ikinä blogissa ajan tasalle, jos en tee mammuttipostausta. Tässä sellainen.

Tein kesäkäyttöön pari lyhythihaista tissistä lisää. Kaava on s-koon, poistin vyötärökaitaleen ja lyhensin helman pituudesta reilun 10cm. Hihaan lisäsin leveyttä 2cm ja kietaisuosan reunaankin taitaa olla lisätty sentti puolelleen. Kangasvalinnat olivat tällä kertaa onnistuneita ja mieluisia eli tähtijoustofroteeta ja ihanaa oranssia soulbird:iä. Ovat olleet muutaman viikon olemassaoloaikansa koko ajan joko päällä tai pyykkikorissa.
Tein omalle puhelimelleni "lenkkipussin", jonka saa käsivarteen kiinni. Trikoota ja kiinnitys tarranauhalla. Ompelin toiselle puolelle pätkän kuminauhaa hihnan sisälle, saapa nähdä napakoittaako tarpeeksi vai rupeaako pussi valumaan lenkin edetessä. Isompi lapsi sai oman puhelimen olosuhteiden pakosta ja pitihän sillekin pussi ommella. Sekä äiti että tytär ovat tyytyväisiä. Nimilapun ompelin kaulahihnan kiinnityskohtaan läpän taakse. Tosin vaaleasävyinen trikoo ei ehkä ollut paras mahdollinen materiaalivalinta - pussi on jo melkoisen harmaa, koska sitähän pitää roikottaa joka paikassa eli mm. hiekkalaatikolla.

Lisää kääntölippiksiäkin syntyi. Ompelin näihin pienet pätkät kuminauhaa taakse saumanvaraan ja istuvat paremmin kuin kuminauhattomat. Sen verran väsyneinä näitä tein, että lippojen tukikankaiden kanssa tuli hötkyiltyä (eli silitin tukikankaat yhteen kankaiden nurjat puolet vastakkain) ja sen vuoksi olikin pakko hoitaa lipan reuna trikookanttauksella. Hyvin silti pelittää. Ei ole liian raskas eli tukikangas jaksaa kyllä, tosin laitoin kaksipuoleista tukikangasta molempiin kankaisiin eli sitä on kaksi kerrosta päällekkäin. Kruunukuvioisia tuli kaksi ja joutsenkuvioisia yksi.