perjantai 29. tammikuuta 2010

Kakku päältä kaunis

Vai mitä? Askartelin eilen illalla tytöille leikkitäytekakun. Idean sain käsityökerhomme eräältä äidiltä (jonka käsialaa on kakun päällä oleva mansikka, leikkiruokavaihdosta) ja toteutin. Halpaa huvia. Sisälle silkkoa eli vessapaperirullan puolikkaita tueksi, reunat ja pinta jostain pakkauspahvista, Erikeeperiä, neula ja lankaa. Kermavaahdoksi virkattuja ketjusilmukoita, jotka kiinnitin Erikeeperillä. Helppoa, halpaa ja ihan hauskan näköistä. (Kikkailen tässä samalla vähän kuvakokojen kanssa. Mietiskelen, josko isommat kuvat olisi asettelun kannalta sittenkin helpompia.)

lauantai 23. tammikuuta 2010

Höpsöt öpsöt

Punajuuret johdattivat spontaanin virkkauksen pariin. Vai olisiko parempi termi inspiraatiovirkkaus? Tai vapaa virkkaus? Netissä olen joskus katsellut ihaillen amigurumi-eläimiä ja ajatellut, että en mä koskaan osaisi tai ehtisi tehdä sellaisia. Vaan mitä vielä! Kyllä osaan ja kyllä ehdin. Osaa muuten jokainen muukin, joka osaa ketjusilmukan, kiinteän silmukan, mieluusti vielä pylväänkin eikä pelkää kokeilua ja möhlimistä.


Ensin väkersin ketun. Rintakehästä aloitus, vartalo virkataan pötkyläksi ja täytteeksi vanua tai pumpulia, langanpätkiä tai kangassilppua tai mitä nyt sattuukin löytymään (yksityiskohtia vailla olevan kirahvin sisuksiin tein vessapaperirullan hylsyistä tötsän). Siihen sitten häntää, raajoja, päätä, kuonoa, korvia tai mitä ko. eläimellä sattuukin olemaan. Välillä piti purkaa, mutta sitten taas jatkettiin.


Seuraava yritys venytti eläimen käsitettä, hahmosta tuli Pomo. Siis tuo meidän kaikkien tietämä tyyppi: työhön maanisesti suhtautuva, liika kebabia ja pullaa nauttinut yksilö, jolla tukka hapsottaa ja silmä seisoo siihen malliin kuin olisi nautittu vähän enemmänkin tajuntaa laajentavia. Vaikkapa pari pannua kahvia. Mies anasti Pomon itselleen, syitä voi jokainen arvailla, julkistaa en niitä aio...

Kirahvi on vaiheessa ja tänään polkaisin käyntiin myös villatakkini. Tällä viikolla olen myös tuntenut ylimääräisiä sydämenlyöntejä Prisman lankahyllyllä. Olin menossa ostamaan rutiiniluontoisesti Puroa erästä tilauspipoa varten, mutta hyllyistä löytyikin jotain ihan muuta. Kevät-kesälangat! Pari kerää piti ostaa kokeeksi, mutta en ole vakuuttunut. Ärsyttää ennemminkin älyttömän nopea lankojen vaihtuvuus.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Pientä ja helppoa

Selkäni nitkahti tai venähti tai jotain vastaavaa. Kipeä se kuitenkin on ollut jo monta päivää ja pahimmillaan tosi kipeä. Sohvalla tai nojatuolissa olen kuitenkin kärsinyt istua, joten puikkoja ja virkkuukoukkua on joutanut pitelemään (mies hoiti lapsia viikonlopun, onneksi). Ensin tein yhteen leikkiruokavaihtoon jämä-Nallesta punajuuria. Kuvassa niitä on 8, mutta mopo karkasi käsistä ja tein niitä lopulta 11 kun vauhtiin pääsin. Sitten loppui lanka... Virkkaamisen kanssa en ole ollut kovin sujut aiemmin, mutta nyt innostuin jossain määrin.


Sen jälkeen tein nukelle villaiset asusteet. Niistä vain kuva, sillä selkä ei kestä kovalla tuolilla istumista yhtään tämän kauempaa. Auts!

perjantai 15. tammikuuta 2010

Nurin, oikein, oikein nurin

Joulun jälkeen on tuntunut siltä, että pystyn tekemään vain aivottomia käsitöitä. Eli ehkä laskemaan aloitussilmukat, neulomaan nurjaa ja oikeaa ja etenemään vaiston varassa. Aikaansaannoksetkin ovat sellaisia. No, kuitenkin tarpeellisia melkein kaikki.

Kuopuksella on kirppikseltä löydetyt mainiot nahkarukkaset (lämpimät!), mutta niissä oli onnettoman lyhyt varsi. Niin lyhyt, että neiti kiskoi rukkaset parissa sekunnissa kädestä pois. Silmäsin lankalaatikkoa, luonnonvalkoinen Novitan Wool näytti orvolta ja siitä perusjoustimena jatkovarret. Ompelin ne kiinni rukkasiin "alakoulutekniikalla" eli sillä ainoalla, joka tumpelon päähän pälkähtää. Mähän olen maailman huonoin käsin ompelija [ja eräällä foorumilla tähän pitäisi ehdottomasti liittää oops-hymiö]. Nyt toimivat. Se on pääasia. Tai käsiasia.


Ranteeni eivät pidä kylmästä. Lasten kanssa ulkoillessa joudun riisumaan rukkaseni vähän väliä ja jos ranteeni saavat yhtään kylmää, seuraa loppupäiväksi ikävä käsien kolotus. Siispä taas orpokotiin eli lankalaatikolle, jossa uuteen tehtävään kaipasivat hiilenharmaa 7veikka ja saman langan harmaa Polkka. Silmukat tunteella (36) ja radikaalisti mallineuleeksi 1o, 2n. Peukalokiila ja sen semmoista. Minusta aika rumat, mutta toimivat tehtävässään. Tuli sopivan napakat eli eivät kovin pahasti ryppyile rukkasten tai lapasten alla.


Keltainen mummopipo halusi kaverikseen huivin. Koska mummoilu oli teemana, kolmionmuotoisen tietysti. Ja pitsisen. Elämäni tiettävästi ensimmäinen pitsineule on siinä. Malli niin perus kuin voi olla eli langankiertoja ja yhteenneulomisia, mutta ihan reikäisen näköinen tuli. Tykkään älyttömästi tuosta väristä. Sen takia voin kestää Isoveljen tikkuisen tuntuman kaulalla.


Ja vielä viimeinen mummoilu. Tai tuo on taas sarjaa mummoa vai ei. Malli eli makkaraneule (vaativaa nurjaa ja oikeaa...) on tosimummoa, mutta väritys tuo mieleen Pelle Miljoonan. Lankana Puroa, Revontulta ja Ruskaa. Revontulilangat on kierrätyslankoja, sillä purin syksyllä tekemäni revontulipipot (itselle ja esikoiselle), kun ne eivät olleet niin hyviä mitoiltaan, että niitä viitsisi pitää. Tästä tykkäsin. Vähän lämpimämmän kelin pipo ja saavutti heti lastenkin suosion. Kuvassa on kuopuksen päässä ja väitän, että hänen päässään se näyttääkin parhaalta.

lauantai 2. tammikuuta 2010

Pipareja ja mummoilua

Kun sain keskeneräiset paidat alta pois, saatoin viimein tehdä esikoisen toivepaidan. Hän on hipelöinyt piparikukkapaitaani ja pyytänyt useasti, että ompelisitko äiti minullekin kukkapaidan. Pohjana oli 110cm paidan kaava eli sama, jolla eiliset mekkopaidat oli tehty. Muokkasin kaavaa enempi tunikaksi ja tuli aika sopiva. Hihoissa on vähän kasvunvaraa, mutta eiköhän 3-vuotiaat kasva lähinnä raajoja. Peruspaidat on siitä kivoja, että niiden tekemisessä ei nokka kauaa tuhise.


Mun piti saada pipo, jossa hiukset ei mene aivan lyttyyn. Syksymmällä tekemäni vuorillinen norjalaismyssy on kyllä lämmin ja kiva, mutta kampauksen surma. Löysin Ideaparkin Minimanista keltaista Isoveljeä ja ostin loput kerät, 400g. Pipon malli on oma sovellus ja pari kertaa piti purkaakin. Mallineuleesta tykkään, on yksinkertaista kikkailua nostetuilla silmukoilla. Itse asiassa pipokin tuntuu oikein hyvältä, mutta mietiskelen, onko se liian mummo vai ei. Periaatteessa tällainen malli ei sovi mulle, mutta jos pistäisi vain sopimaan. Samasta langasta tulee seuraavaksi yksinkertainen pitsiversio baktuksesta.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Suklaansulattelua

Joulunpyhinä tuli lähinnä syötyä ja juhlittua, joten tuli pidettyä lomaa käsitöistäkin. Tai ei sentään, ei kai tässä valehtelemaan pidä lähteä. Ompeluloma oli, mutta puikoilla kyllä syntyi jotain.

Esikoinen tarvitsi kaupunkiasusteet eli muualla kuin pulkkamäessä käytettävät jutut. 7veljeksen punaisesta Polkasta tuli kaulaliina, lapaset ja norjalainen pipa. Piposta tuli toisella yrittämällä sopiva, eka versiohan oli Nallen 4seasonista ja tuli liian pieni. Olen tehnyt elämäni aikana kymmeniä lapasia, mutta nyt tein ekaa kertaa niin, että luin lapasten perusohjetta. Viimeinkin osaan tehdä ne oikein, siis niin, ettei tartte kovin paljoa arpoa peukalokiilan ja peukalosilmukoiden kanssa. Kaulaliina rullaa pingottamisesta huolimatta kurjasti, joten taidan ommella siihen nurjalle puolelle bambua tms. Samalla varmaankin pipoonkin vuorin, jotta tulee lämpimämpi. Pitäisi vaan ensin hankkia sitä bambua...

Eräällä nettiipalstalla olen törmännyt useaan kertaan baktus-huiviin ja se rupesi askarruttamaan. Kaulahuivia oikeastaan tarvitsinkin ja niinpä kokeilemaan. Langoiksi pipon jämälangat eli Biancaa ja kaveriksi Puroa, samanvahvuisia ja liukuvärjättyjä kun ovat molemmat. Hyvä tuli. Viikossa on tullut jo runsaasti käyttöä, minkä vuoksi huivi on kuvassakin kiero. Ehkä vähän lyhyemmälläkin olisin selvinnyt, mutta menee näinkin. Seuraava on jo suunnitteilla.

Lopuksi tylsät vaiheeseen jääneet ompelut. Kuopukselle bodysta paita ja esikoiselle kaksi "mekkopaitaa" eli liivimekon alla pidettävää yksiväristä trikoopaitaa. Kuopuksellekin oli leikattuna samanlainen sen samat 3 kuukautta, mutta siihen tuli liian tiukka kaula-aukko ja jäi keskeneräisenä odottamaan jatkojalostusta. Onneksi oli jämäkangasta, mutta pyh silti.