maanantai 9. huhtikuuta 2012

Jump!







Olen muodin suhteen hitaasti lämpiävä. Yököttelen aina aluksi kaikelle uudelle ja kestää kuukausia sulatella niitä siedettäviksi. Taas kävi niin. Yäk, aikuisten potkupukuja! Karmeita kokohaalareita! Pikkuhiljaa rupesi kuitenkin tuntumaan siltä, että lapsille voisi ommella OnePiece:t. Ja jos kertaustyyleihin lähdetään, tehdään se huolella. Kaavat ovat äitini 80-luvulla hankkimasta Leikki-ikäisen vaatteet-kirjasesta ja kankaat äitini tuonaikaisia hamstrauksia: korallinpunaista collegea ja Marimekon persikkaraitaista trikoota (yäk, pastelleja!). Vetskarit on kierrätystavaraa. Metrin mittaiselle kuopukselle ompelin haalarin koossa 110cm selkäosaa hieman pidentäen (minkä kokoisille kaavat on oikein tehty?!), 20cm pidemmälle esikoiselle isonsin kaavaa mittanauhan ja oman silmän kanssa. Niinhän taas kävi, että esikoisen haalari on varmaan kokoa 134cm tai jotain. Kapea kuin mikä, mutta hirmu pitkä. Näyttää tyhjänä aivan mäkihyppyhaalarilta... Hupuissa on hauska hiippamalli. Lisäsin etureunoihin alavarat, jotta vetskari ei painaisi mahaa ja näyttäsi muutoinkin siistimmältä. Pahoittelen normaaliakin surkeampia kuvia. Isäntä on ottanut reissulleen varsinaisen kameramme ja nämä otokset on otettu lasten prinsessakameralla...

Esikoisen haalariin eksyi virhe, joka oli oikeastaan niin hauska, että tein samoin myös kuopukselle: nimilenksu onkin niskassa päällipuolella haalarin ja hupun välissä.

Lopuksi täytyy vielä esitellä kuopuksen haalarin pari yksityiskohtaa. Sain miettimällä ompelujärjestyksen kerrankin natsaamaan niin, että vetskarin ja hupun kiinnityksistä tuli siistit. Myös vetskarin alareuna on kerrankin esittelykelpoinen.

4 kommenttia:

  1. Söpöt haalarit! Katselin juuri värikkäistä lasten haalareita Sömnadsmagasin-lehdestä ja mietin, että sellaiset voisi olla mieleiset veljen lapsille tai kummitytöille.
    En viitsi edes miettiä miltä itse näyttäisin kokohaalarissa:D

    VastaaPoista
  2. Kiitos! En minäkään kehtaa itseäni ajatella haalarissa, vaikka epäilemättä sellainen olisi mukava (ei puristavaa vyötäröä!). Olen kyllä itselleni ommellut kokohaalarin penkkareihin vuonna 1999. Olin silloin teletapeista Tiivitaavi. Asun voisi melkeinpä esitellä joskus täällä blogissakin nostalgiapläjäyksenä, sillä siitä tuli aika onnistunut. :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen hitaasti lämpeävä, ja tämän haalarivillityksen suhteen olen niin hidas että toivon villityksen menevän ohi ennen kuin ehdin alkaa "aikuisten potkareita" väsäämään. ;) Tällä hetkellä kokopuvut jo miellyttävät silmää, niin myös nämä sinun tekemäsi, mutta käytännöllisyydestä en ole vielä ihan vakuuttunut.

    VastaaPoista