torstai 23. kesäkuuta 2011

Kesän 2010 revanssi

Tein viime kesänä kuopukselle nirunarumekon 70-luvulta peräisin olevasta äitiyspakkauksen pussilakanasta. Tänä kesänä mekko oli muuttunut paidaksi, mutta koska se kuosi vaan on niiiiiin ihana, sai mekko jatkoajan. Tai siis jatkopalan. Myös jatkopala on vanhaa pussilakanaa ja siitä samasta tein myös uuden solmimisnauhan. Olin niin superlaiska, että ompelin jatkopalan suoraan vanhaan päärmeeseen kiinni. Eipä tunnu haittaavan, tulipa ainakin jämäkkä sauma.



Löysin ompelulaatikon pohjalta myös sortsintekeleet itselleni, jotka jäi vuosi sitten jostain syystä resoreita vaille valmiiksi. Tuli ehkä maailman parhaat kesähousut! Kaava on Suuresta Käsityöstä (11-12/2009), koka 40/42 ja vyötäröä muistaakseni korotin, kun tykkään paidan alle tulevista "kainalomalleista". Pahoittelen taas pimeitä kuvia, mutta jospa silti saisitte tolkkua. Innoituksen näihin sain Me&I-kutsuilta, kun totesin, että kivat housut, mutta en rupea montaa kymppiä maksamaan. Kangas löytyi äidin kaapista, on ostanut joskus torimyynnistä Nanson halpaa trikoota, kalsareita tai pyjamia tuosta on varmaan alun perin ollut tarkoitus tehdä. Resori luullakseni Myllymuksuilta.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Pussukoita ja lisää pinkkisikaa

Viikonloppu oli lapsivapaa, joten kaikenlaista ompelustakin tuli tehtyä.
Hipun ohjeella tein kolme pussukkaa lisää, enempään ei ollut vetskareita. Punasävyiseen ei riittänyt tukikangasta, joten piti kuvata ihan vaakatasossa. Värikkäät yksiväriset puuvillani alkavat olla loppu, joten vuorikankaiksi ratsasin liinavaatekaapistamme ylimääräisen valkoisen lakanan. Kuosikankaat ovat vanhoja. Omppu ja punakukallinen kirpparilta ostetuista tyynyliinoista ja sydämellinen kaverin anopin vanhaa pussilakanaa.


Pinkkisikakankaasta tekaisin kuopukselle hameen. Mallia otin H&M:n hameesta, joka on kokoa 104cm ja hyvän mallinen. Tulikin ihan kelvollinen! Vielä riittää pinkkisikaa ainakin yhdeksi hameeksi. Saa nähdä, pitääkö samanlainen tehdä isommallekin.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Pinkkisika

Vaaleanpunainen eli possunpunainen eli pinkkisika. Taivuin lasten toiveelle vaaleanpunaisista vaatteista. Tilasin Royal-tuotteelta sydämellistä ja apinallista pinkkiä trikoota ja niistä tyttärille paitoja. Ottobren teekannutunikat koossa reilu 116cm ja 98cm, lyhythihainen koossa 122cm ja ties millä kaavalla tehty pitkähihainen kokoa noin 104cm. Apinakuosi sopii kuopukselle kyllä täydellisesti. Neiti on erikoinen sekoitus herkkää prinsessaa ja kovapäistä vimpura-apinaa.



Sitten epäonnistunut ompelus, jonka kruunaa superhuono peilin kautta otettu kuva. Suuressa käsityölehdessä 5-6/2011 oli hauskannäköinen trikoohameen kaava. Päätin tehdä sen ohuenohuesta Eurokankaan puuvillasta (maksoi ainakin 3 e/m) ja hoksasin onneksi, että kaava oli tehty venyvälle trikoolle ja tein vyötäröstä riittävän suuren. Eli siis kun normaalisti vaatekokoni on 40 niin vyötäröstä tein koon 46 kokoisen, jotta mahtuu lantion kohdalta läpi. Tosi ällöttävää kangasta ommella ja lisäksi tuo malli on ihan outo kevyestä kankaasta. Ehkä se olisi vaatinut painavamman trikoon tai jotain. No, kevyenä kotihameena menee, tosin olin haaveillut, että tästä olisi ollut kaupunki- ja työvaatteeksi. Kuosi sentään oli kaunis, vaikka miehen mielestä se tuo mieleen 150-kiloiset vaappuvat maatuskat... Aina ei mene kuin FST:n lifestyleohjelmissa...

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Häähumuhattuja


Kesällä on tulossa häät. Virkkasin tyttärille mekkoihin sopivan väriset hatut (mekot ei ole nuo päällä olevat). Lankana Puro Batik ja malli oma sovellus jostain vanhasta Novitan ohjeesta. Hatut ovat periaatteessa samanlaiset, mutta aika erinäköiset niistä kuitekin tuli. Pahoittelen tärähtäneitä ja huonosti rajattuja kuvia (yläkuvassa on kuopuksen "voi ei"-sanontaan kuuluva koreografia). Koska mallit eivät yleensä ole yhteistyöhaluisia, en juurikaan harrasta in action-kuvia...

torstai 9. kesäkuuta 2011

Huh hellehattua!


Esikoisen pää on kasvanut (yllätys) ja mikään järkevänmallinen hellehattu ei mahdu enää päähän. Edellisen postauksen kuviopuuvillaa jäi sen verran jäljelle, että oikein tarkalla suunnittelulla siitä sai vielä lierihatun. Kaavan pohja on jostain muinaisesta Käsityölehdestä, mutta olen sitä itse hionut. Kuopus käräytti viime kesänä niskansa ja sen jälkeen olen ollut allerginen paljaille niskoille. Kun naperot eivät suostu pitämään aurinkolasejakaan, on hatun tärkeä suojata myös silmiä. Leveä lieri ajaa molemmat asiat - kuten kuvista näkyy.

Unohdin oman hellehattuni Keuruulle viikonloppuna. Löysin keväällä Vaasasta joltain kirpparilta retrotyynyliinan ja se pääsi nyt hatuksi. Vielä siitä riittää ehkä pieni pussukka. Tykkään kuosista kovasti! Lierissäkin on riittävästi ryhtiä, kun siinä on kaksinkertainen tukikangas sisällä. Kukkahattutäti voi taas jatkaa lepatustaan...

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kesävaatteita II

Telkkarissa varoittivat helleaallosta ja se tietää meilläpäin ompelupaniikkia. Meidän koti on oikein hyvällä (tai "hyvällä") paikalla: lounaisrinteessä vailla puiden varjostusta, aurinko paistaa puolestapäivästä iltaan koko asunnon levyiselle parvekkeelle. Täällä on valoisaa, koska parvekkeen katto on tehty valokatteesta - ja ihan hirveän kuumaa. Niinpä trikoovaatteita ei voi kuvitellakaan pitävänsä, jos ulkolämpötila on yli 25. Siispä mekkoilemaan...

Mekot on tehty Juju-lastenvaatekirjan huputtoman huppumekon kaavalla. Koot on 100cm ja 120cm. Pituudeltaan ovat oikein hyvät meidän 95cm ja 115cm neitosille, mutta se leveys! Ainakin tuohon isompaan mahtuisi kaksi tyttölasta. Täytynee vähän tehdä jotain laskosta tuohon miehustaan tai jotain, ettei kolttu ihan putoa päältä. Kankaat ovat Eurokankaasta. Tuo kuviollinen sai meillä suuren suosion, mutta voi pettymystä, kun se olikin loppunut, kun yritin ostaa lisää. Tuli siitä sentään kanttinauhat ja neitihömpötysfrillat.

Haaveilen tekeväni vielä ainakin yhden tällaisen ja värkkääväni sitä varten retrokankaista Juju-kirjan ehdottaman uniikkityykin.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Toinen isoäidinneliöpeitto


Keväällä valmistuneesta isoäidinneliöpeitosta jäi muutama kymmenen neliötä yli, kun rupesin värien suhteen turhamaiseksi. Jämälankoja riitti vielä pariinkymmeneen tilkkuun ja kokosin näistä esikoisen sänkyyn päiväpeiton. Tällä kertaa värit ovat iloisesti sekaisin. Kuopuksen sänkyyn taidan jossain vaiheessa tehdä retrokankaista ompelemalla tilkkutäkin.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kesävaatteita I

Kesä yllätti. Ensimmäisenä hellepäivänä paljastui karu totuus lasten vaatekaapeilla: esikoinen on kasvanut ulos lähes kaikista kesävaatteistaan. Sopivia t-paitoja jäi hyllyyn neljä eikä niillä oikein pärjää, jos tulee hellekesä. Surautin kolme lisää. Kaava on lehdestä Ottobre 3/2011 ja koko 122 cm. 115cm pitkälle rotevalle tytölle tuli ihan sopivia. Mansikkakangas on ostettu Eurokankaan kilolaarista lähemmäs kaksi vuotta sitten. Kukkapaidan kankaat ovat Myllymuksuilta ja jämäpaloja (keltainen bambujoustofroteeta). Vaaleanpunaisella on vinkeämpi tarina. Mummuni antoi jokin aika sitten (taas) ylimääräisiä kankaitaan, kun ei itse enää juuri ompele. Kasasta löytyi vaaleanpunainen valmiiksi leikattu t-paita. Oli juuri sopiva, vähän vain muotoilin hihoja istuvammiksi, kun mummu oli palat leikannut ilmeisesti vapaalla kädellä (vaatii muuten silmää sekin...). Todennäköisesti kappaleet on leikattu joskus 80-luvulla, kun serkkutyttöni olivat leikki-ikäisiä. Kuva on muutama vuosi sitten Italiasta ostamastani yöpaidasta, joka kutistui pesussa liikaa. Kuva oli kuitenkin hauska, joten sen säilytin.

Vielä pitäisi tekaista vissiinkin hattuja, mekkoja ja pari hametta.