torstai 29. lokakuuta 2009

Tytöllä pitää olla mekkoja

Kyllä. Jos ei muuten niin siksi, että niitä on niin kiva ommella.

Esikoisen velourinen slaavilaistunika (kaava Ottobre 5/2006) olikin murheenkryyni. Ehkä se oli liian vaikea. Kaulus ei onnistunut alkuunkaan ja siksi tein kauluksen vain kaitalehuolitteluna, jonka senkin venytin liian tiukaksi. Rypyttää rumasti. Perinteisesti mun kauluskaitaleet jää lörpöttämään. Ojasta allikkoon siis. Helmakaitale on mukamas hienosti toteutettu ja vetää vähän sinne ja tänne. Hihansuut on liian löysät ja hihat liian pitkät. Vähän harmittaa, kun ei tullut niin hienoa kuin piti, mutta on tuo kohtalainen. Mallin kuvaaminen on edelleen varsin haasteellista. Mallille oli pääasia, että uusi sateenvarjo pääsi mukaan. Ja kerhosta saadut (täällä on sellainen srk:n kerho, josta saa välillä ottaa vaatteita ja muuta, mitä ovat lahjoituksena saaneet!) käytetyt Kuomat, talven varakengät.

Kuopuksen liivitunika olikin sitten tunnin juttu ja onnistunut sellainen. Esikoisen vauva-aikana kehittelin tuon kaavan ja siitä on ainakin yksi liivari ollut tehtynä, joka on muuten edelleen esikoisellekin passeli, tosin pääasiassa kuopuksen käytössä. Malli on idioottihelppo. Etu- ja takakappale kaulusta lukuunottamatta identtiset ja kaitale/resorihuolittelut yläosan reikiin. Helmaan päärme. Kankaana Myllymuksujen piparikukka. Tyytyväinen olen, varsinkin kun tiedän, että tää saattaa olla käytössä vielä 2 vuoden päästäkin, mikä on pikkulapsivaatteelle aika kova saavutus. Niin ja sivusaumat eivät ole oikeasti muhkuraiset, vaikka kuvassa siltä näyttää. Mekon alla on Tutan 50-vuotisjuhlamallistosta body ja etukantatut (?) froteehousut. Aika retroa.

Puikoilla on itselle unisukat ihanasta Fleece Artistin langasta. Vaihteeksi kärjestä alkaen neuloen - kivaa on ollut opetella uusi kantapäätekniikka. Vähän on jo jouluakin mielessä...

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Paitoja

Olipa tosiaan aikaansaapa viikonloppu! Tuntuu hyvältä paitsi tuhottujen kangasmetrien ja aikaansaannosten vuoksi, myös siksi, että nyt olen koko ajan lähempänä sitä mieluisinta projektia - nukenvaatetehtailua tilkuista. Ennen sitä pitää kuitenkin saada tilkkuja aikaiseksi eli tehdä trikoopaitoja läjäpäin sun muuta. Vähän kuitenkin tuhosin tilkkuja jo kestotalouspaperiin - tai räteiksi niitä meillä kutsutaan. Bambujoustofrotee on osoittautunut turhan lurpuksi vaatekäytössä, joten tein tilkuista sitten rättejä. Ihanan pehmeitä rättejä. Ja kamalan rumia rättejä, mun ompelukone kun haluaa vähän venytellä jousto-ompeleella kankaita, etenkin tuollaisia venyviä ja paukkuvia kuten bambua.

Uskalsin tarttua viikkojen venkoilun jälkeen myös omaan trikoopaitahankkeeseen. Tähän asti kaikki yritelmät on olleet enempi vähempi floppeja. Paidat on yleensä olleet ihan vääränmallisia, kaulus outo tai jotain muuta. Nyt tartuin Ottobre 5/2008 raglanhihaisen paidan kaavaan. Vertasin kaavakokoja jopa entisiin paitoihin. Ja kas, kaavoituskoot hämmentää entistä enemmän. Ottobren lastenvaatteethan on yleensä tosi leveitä ja hehtoja, mutta ei näköjään naisten. Olen 166cm pitkä ja vaikka nyt vähän tuhdissa kunnossa niin BMI on silti "vain" 25. Ja oikea kaavakoko on 46, josta pitää vielä pari senttiä leventää hihoja, jotta allini mahtuvat. Joo, allini eivät mahdu oikein mihinkään valmispaitoihin, siksi pitää itse ommella, mutta kun mittataulukon mukaan esim. rinnanympärys vastaa mulla kokoa 38, mutta tuossa mallissa koon 46 rintsikkamitta on just sopiva. Sekä mallipaita että omat tehty joustavasta kankaasta.

Mutta joo. Noissa kuvissa on ne paidat. Kukkapaidassa en naamaani näyttänyt, kun kuva on otettu viime yönä, tämän vuorokauden puolella (unohdin illalla leivät kohoamaan ja paistoin niitä sitten yöllä). Ensin tein testiversion punaisesta Nanson trikoosta, jota hamstrailin Eurokankaasta lähemmäs 10 metriä. Meinasin kirjoittaa halpistrikoosta, mutta eihän siinä ole halpista kuin hinta. Kun tuli ihan hyvä niin sitten tuosta ihanaisesta Myllymuksujen piparikukkajoustofroteesta. Kukkapaidan hihat on ehkä aavistuksen leveät, mutta kavennuspuuhiin rupean vasta muutaman pesun jälkeen. Vaikka esipesen kankaat nykyään aina, en silti luota, että eivät kutistuisi seuraavissa pesuissa.

Samalla kaavalla teen varmaan vielä pari-kolme paitaa. Kaula-aukkoa saatan pienentää hiukan niin ei palele talvella ja näyttää nätimmältä joskus tulevaisuudessa ompelemieni liivimekkotunikahärpättimien kanssa. Odottamassa on luumunväristä, oranssia ja valkoista trikoota. Jämäpaloista neuvokas emäntä väsää mekonaluspaitoja tyttärille, melkein ilmaiseksi.

Omg, pitäisi katsoa peiliin. Välillä tuskastuttaa, kun esikoinen ei ehdi toimia edes pikkuasioissa kun selostaa vaan kuin Mertaranta. Esimerkki: Minä:"Tule niin laitetaan äkkiä nää pikkuhousut jalkaan." [joku muu homma on tietty kesken] Neiti: "Minä ensin laitan tämän nuken tähän sohvan käsinojalle istumaan ja sitten minä tulen. Minä tulen sitten reippaasti, ettei Mantta ehdi hemmostua. Jos Mantta hemmostuu, sitä rupeaa itkettämään ja sitten minun korviin sattuu. Ja jos minä en tule reippaasti ja hienosti niin äiti suuttuu ja rupeaa huutamaan minulle ja sitten minua itkettää. Äiti minä ensin vielä laitan nuken tähän uuden sohvan pehmusteelle istumaan ja sitten minä tulen. Äiti, setät toi meille tämän uuden sohvan. " Minä:"GRRRRRRR, tule nyt heti tai äiti hermostuu"[kohoavalla äänensävyllä]. Neiti viimein hitaaaaasti tulee. Neiti: "Viuuuuuuu. Äiti, minä tulin tosi hienosti ja reippaasti ja nyt minä hyppään pikkuhousuihin." [GRRRRRR] Että onkohan se omppu kovin kauas vierinyt, kun jostain peruspaidasta saa romaanin aikaiseksi...

lauantai 17. lokakuuta 2009

Taas surisee

Lyhyeksi jäi tauko. Peräti kaksi iltaa taisi mennä niin, ettei tehnyt mieli tehdä mitään, sitten alkoi taas itää.

Tulin luvanneeksi itseni erään keskustelufoorumin kangastuhojaisiin. Kaapissa oli hamppua (collegea tai fleeceä, mitä väliä?) ja siitä metri hurahti imuiksi. Mietin kyllä, mitä järkeä on kuvata tylsiä ja rumia imuja, mutta koska kaikki aikaansaannokset on kiva dokumentoida niin menköön sit.

Lisäksi mä tein itselleni pipon. Enkä minkä tahansa pipon vaan The Pipon. Muutaman viikon mietin, kehtaanko tehdä itselleni norjalaisen vauvamyssyn vai onko se sama kuin jos kulkisin potkuhousuissa ympäriinsä. Ajattelin, että mitä väliä, maine mennyt jo kumminkin. Lankana ihanaa liukuvärjättyä Novitan Biancaa. Puikot 3,5 ja 4 ja silmukoita 110. Lisäyskertoja 12 ja lopussa piti vähän tihentää kavennuksia, sillä en halunnut kuitenkaan mitään tonttuhiippaa. Piposta tuli sen verran hieno, että rupesin hifistelemään. Ompelin fleecevuoren. Ensin jostain edellisestä postauksesta tutun surullisen hellehatun kaavalla hattu, jonka kaventelin (!!! tässä nähdään kankaiden ero) päähän sopivaksi. Lisäsin vielä ulokkeisiin kolmiot (tämän olisi fiksu ihminen tajunnut lisätä suoraan kaavoihin...) ja tuli neulepipon reunoja seuraileva. Ja sitten se paras osuus: ompelin Reimatec-kankaan tilkusta korvien kohdalle tuultapitävät soikiot. Niinhän kalliissa ostopipoissa on tehty. Lopputulos on hyvä, vaikka itse kehunkin. Pitäisi tareta jonkinlaisilla pakkasillakin. Ja kattokaa nyt, miten siisti nurja puolikin. Niin ja jos jotakuta yksityiskohta kiinnostaa niin ompelin fleecen villaan kiinni pitkällä ja leveällä 3-pistesiksakilla. Lopuksi pujotin reunaan ohuenohuen kuminauhan, sillä norjalainen on malliltaan sellainen, että reuna lörpöttää helposti hivenen. Kumpparin ansiosta ei tuiverruskaan pääse pipan sisään.

Aah, tänään on sunnuntai. Eli ihan mahdollista ehtiä tehdä tänäänkin jotain.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Päänsärkyä

Huh ja höh, olen tainnut parina viime päivänä ommella liikaa. Niskat on jumissa, päätä särkee ja oikeastaan nyt ei edes tee mieli ommella. Onneksi sain kuitenkin akuutteja juttuja tehtyä.

Enstex vaippoja. Sivutaskullisia taskuvaippoja coolmax-sisuksella, muita en osaa edes harrastaa enää. Ylärivin norsut ovat 1,5 vuotta vanhoja ja hyvin palvelleita, joihin uusin kuminauhat. Olikin ärsyttävä homma! Tässä kesällä jouduin keittopesemään vaipat melkein joka kerta, kun esikoisen pissa oli niin tujua ja se tuhosi kuminauhoja. Onneksi kuivuus on kutakuinkin koittanut niin ei tartte joko keittopestä tai pyykätä joka päivä. No niin, asiaan, Anita... Safarivaippoja on kaksi, joista toinen jo in action. Piparikukkaisia on nuo kolme (jos joku ei osannut laskea :D) . Leikkasin ensin kaikki viisi uutta ja kun ne olivat kuminauhoja vailla (ja yksi valmis), tajusin, että ne on ihan liian isoja. Pienensin sitten sen verran kun järkevästi pystyin ja nyt nuo jopa saattaisivat olla järkevän kokoisia. Siis sellaisia, että ne eivät suuruuden takia falskaa 12-kiloisella kuopuksella.

Ja toinen rojekti, jonka rykäisin viime yönä ja viimeistelin tänään päiväuniaikaan. Myrkylliset maatuskat-haalarit. Kaavana Güntherin kirjan olkainhaalarit, kuopukselle 1-vuotiaan ja esikoiselle 3-vuotiaan koolla. Aika hintsuja nuo koot pituudeltaan, sillä molemmille pidensin sekä lahkeita että selkäosaa ja mahtuvat vaivoin kuopuksen vähän reilunpituisia lahkeita lukuunottamatta. Yläosan vahvikkeet ja applikoitujen maatuskojen kroppa on tyrmääjäsienipuuvillaa ja punainen velour löytö Eurokankaasta, 6e/m. Ei tullut haalareille kovin paha hinta. Ostin kangasta 2 m ja siitä riittää vielä ainakin yksiin vyötäröhousuihin ja joskus tekolistalle tulevan Slaavilaistunikan tehosteeksi. Haalareiden lopputulokseen olen tyytyväinen, etenkin maatuskat onnistuivat hienosti, varsinkin siihen nähden, että yleensä en ole oikein onnistunut applikoinnissa. Liimaharso on hieno keksintö.

Nyt pari päivää kässäpaussia.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Mulla on ompelukone!

Että tiedoksi. Sain, siis todella sain, noin itseni ikäisen Pfaff Stretch 297-1-koneen. Perushuollon jälkeen se naksuttaa kuin unelma. Kaikessa muussa se on ollut täydellinen paitsi venytettyä PULia (esim. kun vaippojen kuminauhojen viereen tehdään jälkikäteen tikkaus, kuten mulla tapana on) se ei suostu tekemään vaan hyppii ja hyppii.

Ärsyttää, kun en saa aikaiseksi päivitellä tuotoksia tänne yhtään reaaliaikaisesti. Nytkin junnasi miehen kuvaamattomat peruslapaset ja se, että pari huovutustyötä odottaa pesukonekäsittelyä eikä niitä tietty voi ilman sitä kuvata. No pah. Tässä kuitenkin jotain.

Esikoisen välikausiasuun ei ollut sopivanväristä pipoa. Ei kun puikoille. En halunnut tehdä perusraitaista, kuten aina teen. Siispä etsin neulekirjasta jonkun peruskuvion, jotta näyttäisi paremmalta ja jotta viimein oppisin tekemään kirjoneuletta. Oon kirjoillut aiemminkin, mutta yleensä tuotos on joko kiristellyt tai ollut hehtaarilöysä. Kuten ehkä siskoni muistaa surullisenkuuluisan norjalaisen villapaidan 90-luvulta... Pipo syntyi Citymarketissa tarjouksessa olleista Luxus Cottoneista (1 e/kerä!). Eka versio oli liian matala, mutta toinen kelvollinen. Elo-syyskuussa ei neiti muuta hattua suostunut käyttämäänkään. Nyt tuo alkaa olla jo liian ohut.


Yksi viikonloppu oltiin vanhempieni luona Keuruulla. Kuopuksen päiväunien aikaan esikoinen oli isänsä kanssa ulkona ja äidin ompeluhuone veti puoleensa magneetin tavoin. Hieman kangaskaapin penkomista ja löytyi päräyttävän retro kangas. Essuntekele, aitoa 70-lukua. Jos en väärin muista, on vanhemmillani ollut joskus verhot tuosta kankaasta. Tein niin ison epäsymmetrisen lierihatun kuin kankaasta vain tuli ja toivoin, että se mahtuisi mulle. No ei mahtunut. Esikoiselle on sen sijaan just sopiva. Ja mieleinen. Täytynee etsiä jostain itselle uusi hattukangas, jotta voin nolostuttaa ensi kesänä kanssakulkijoitani ylivärikkäällä päähineellä.

Tattadataa, tässä on ensimmäinen oman ompelukoneeni luomus. Kuopuksen Muksis-tunika, kaava Ottobre 1/09. Keltainen velour/plyysi/mikä lie on vanhasta paidastani, jonka ostin pariisilaiselta ulkokirpputorilta vuonna 1998 muistaakseni 5 frangilla. Paita kutistui jossain vaiheessa hihoista liian lyhyeksi (vai paisuiko emäntä?). Kukkakangas on äitini kylpytakista 60- tai 70-luvulta. Samaisesta takista tein joskus 80-senttisen takin. Tasku on kylpytakin oikea tasku. Resorit on uusia, tosin jämiä nekin. Kierrätyksen hienoutta korostaa vielä sekin, että vaate on sopiva sekä esikoiselle (1m) että kuopukselle (80cm). Tunikamalli ja hihojen tiukat ja taitettavat resorit on se Juttu. Ainoa vaikeus on se, että kumpi sitä saa pitää. Jompikumpi kyllä usein, sillä noilla kankailla on mulle iso tunnearvo.

Viimeiseksi viimeöinen tuotos. Pidin kolme päivää jotain ihme vatsaflunssaa ja luulin jo olevani possunuhassa, kun oli niin raato olo. Eilen illalla alkoi helpottaa ja ihan sen kunniaksi piti valvoa puoli yötä ja ommella. Esikoinen näki kaapissa tuon kankaan, huudahti "Tyrmääjäsieniä!!!" ja leikki päiväkaupalla kankaan kanssa. Yritin välillä kätkeä sitä, mutta aina se ilmestyi kaapista. Nyt se on sitten mekko. Kaavana Ottobre 1/09 ja Kerttu-popliinitunika. 100cm tytölle tein koon 110cm ja pituus on passeli. Kaava oli kuitenkin ottobremaiseen tyyliin hirmu leveä ja koska puuvilla ei ole niin notkeaa kuin popliini niin tuo meinaa rynkyttää ja kupristella yläosasta. Toivottavasti kangas nöyrtyisi pesujen myötä. Jotain kierrätysmeininkiä tässäkin: kirkkaanpunaiset osiot on itse aikanaan ommellusta pinnasängyn lakanasta. Totesin, että meillä ei enää pinniksen lakanoita kovin paljoa tarvita, joten lakana lähti silpuksi. Jatkossa kärpässieniä on vielä luvassa ainakin velouristen olkainhaalareiden olkainvahvikkeena ja ehkä maatuska-applikaationa.

Tekeillä on 4 vaippaa (yksi on valmis, mutta pesussa), muutama imu, lörpsähtäneiden kumppareiden uusiminen muutamaan vaippaan, BabyBornin pipo ja villatakki viimeistelemättä ja ne pari huovutusjuttua vaiheessa. Lisäksi ostin kankaita ainakin kolmeen liivimekkoon/tunikaan itselle, muutamaan trikoopaitaan (no kun Nanson trikoot oli Eurokankaassa niin halpoja) ja niin edespäin. On syksyilloiksi tekemistä. Harmittaa vain, että usein tyttöjen mentyä nukkumaan on niin raato olo, ettei jaksa ommella.