Piikkejä ja myrkkysieniä

Huh, kuulostaapa anarkistiselta, itsetuhoiselta ja pelottavalta. Mutta näyttääkö siltä? Ostin Kestovaippakaupasta ihanaa siilit ja sienet-joustofroteeta metrin, ajatuksena isommalle tyttärelle kesätakki. Vuoreksi pilkullista trikoota Eurokankaasta. Leikkasin hyvin tarkasti, jotta jäisi vielä muuhunkin. Hieno takki tuli, vetskarin pientä kupruilua lukuunottamatta oikein hyvä. Kaavana oli joku 116cm poikien hupparin kaava, mutta lisäsin pituutta hihoihin ja helmaan ja tein vähän a-linjaisen. Periaatteessa tästä tuli kääntötakki, tosin vetskari ei ole kääntömallia. Joustofrotee venyy ommellessa hurjasti, mutta kun vuorikankaanakin on vähän joustava kangas, ei tule kovin suuria ongelmia. Vetoketjureunoihin (tälle on varmaan joku fiksumpikin termi olemassa) laitoin kiinnisilitettävää tukinauhaa, joka tosin ei täysin estänyt vetskarin kupruilua, mutta aika hyvin kyllä ja auttoi ainakin kohdistamisessa. Takin pitäisi olla pitkäikäinen. On nyt lähes polvipituinen ja hihat saa kääntää reilusti, mutta luultavasti mahtuu vielä parin vuoden päästäkin hihat suorina ja lantiopituisena.

Näin Lindexillä ihania maatila-aiheisia velourpotkareita ja olin vähällä ostaa kuopukselle. Hillitsin itseäni ja koska potkarit jäivät kummittelemaan mieleen, tutkin, riittäisikö takkikankaan lopusta vielä olkainhaalarit. Riitti, juuri ja juuri. Kaavana Güntherin 3-vuotiaan kaava, ilman saumanvaroja. Ovat vielä kuopukselle reilut, mutta ei haittaa, sillä syksyiset maatuskahaalarit ovat nyt pidossa. Yläosaan tein tuplakankaat punaisesta trikoosta (Nanson halpista, paitoja oon siitä aiemmin tehnyt) ja kiinnitys tylsästi tarroilla, koska kotona ei ollut sopivia nappeja. Aika ärtsyn näköiset ovat, mutta eipä tuo käyttäjäkään mikään seinäruusu luonteeltaan ole...

Lopuksi vielä askartelu. Käsityökerhossa sidoimme kirjan. Ihanaa, kun on ihmisiä, jotka osaavat tällaisia asioita ja jakavat taitoaan muille! Oma kirjani ei mennyt ihan putkeen, en jaksanut keskittyä viimeisen päälle ja sidokset menevät selkämyksessä vähän rumasti. Paperitkin ovat vähän vinossa. Eipä haittaa, tuo oli eka versio ja mulle ihan riittävän hyvä. Kannet otin vanhasta lastenkirjasta ja päällystin ne kaverin anopilta saadulla retrokankaalla. Etukannessa on näköjään jotain tahroja. Taitavat paljastaa sen, että kirjaa tehtiin ahkeran herkkujen mussutuksen lomassa...